Kanadan johtavan päivälehden finanssijulkaisu Financial Post uutisoi 8.2.2010 kertoo miten IPCC:n nykyisellä puheenjohtajalla Rajendra Pachaurilla vaikeudet kasaantuvat.

Nyt on jopa IPCC:n aiempi puheenjohtaja Robert Watson yhtynyt kriitikoiden kuoroon vaatien puheenjohtajaa ottamaan vastuun paneelin raporteissa ilmenneiden virheiden korjaamiseksi.

On surkuhupaisaa, että Watson, joka puheenjohtajakaudellaan väitti että ainoa henkilö joka ei usko ilmastotieteeseen on presidentti Bush. Todettakoon, että niihin aikoihin Bush oli vaatimassa parempaa ilmastotiedettä. Tämä näkyikin USA:n valtavissa satsauksissa tutkimusrahoitukseen.

IPCC:n uusin vääristely liittyy väitteeseen, että ilmaston lämpenemisen takia pohjois-Afrikan viljatuotanto voi supistua 50 prosentilla vuoteen 2020 mennessä. Tähän Watson totesi, että “tällaisten esitysten tulisi perustua vertaisarvioituihin tutkimuksiin ja mallinnuksiin, jotka osoittaisivat miten tuotanto reagoisi ilmastonmuutokseen.” Hän lisäsi, että “en näe mitään tutkimuksia, jotka tukisivat IPCC:n raporttia.” Myös YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon on toistellut samaa varmistamatonta väitettä.

Britannian parlamentin Tiede- ja teknologiakomitea julkisti 22.1.2010 kyselyn, jonka perusteella komitea tulee tutkimaan East Anglian Yliopiston EAU) ilmastotutkimusyksikön (Climate Research Unit = CRU) ilmastoaineiston vuotoa julkisuuteen ja pyytämään siitä kirjallisia lausuntoja.

Kyselyn julkistaminen on seurausta Parlamentin Tiede- ja teknologiakomitean puheenjohtajan, Phil Willisin 1.12.2009 lähettämästä kirjeestä UEA:n vara-kansleri professori Edward Actonille koskien CRU:n tietovuodosta syntynyttä mediakohua. Kirjeen seurauksena UEA ilmoitti 3.12.2009 käynnistävänsä riippumattoman tutkimuksen väitettyyn tiedon manipulointiin ja aineiston hävittämiseen liittyvien väitteiden selvittämiseksi.

Komitean lausuntopyyntö koskee UEA:n käynnistämää tutkimusta kolmen kysymyksen muodossa:
- miten tietovuoto vaikuttaa tieteellisen tutkimuksen luotettavuuteen (integrity)?
- ovatko EAU:n 3.12.2009 julistamalle riippumattomalle selvitykselle asetettu tehtävänkuvaus ja sen laajuus riittävä?
- miten riippumattomia ovat kaksi muuta kansainvälistä tietopankkia [GHCN ja GISS]?

Komitea tulee järjestämään suulliset kuulemiset maaliskuussa 2010.

Lisätietoa: CRU inquiry

BBC:n Andrew Neilin haastattelussa John Hirst, Britannian Ilmatieteen laitoksen (Met Office) johtaja, yrittää epätoivoisesti puolustaa laitoksensa tekemiä epäonnistuneita ilmastoennusteita sekä viime kesäksi että täksi talveksi. Ilmastotukijat olivat ennustaneet kuumaa kesää, “barbeque summer”, ja ennustivat lokakuussa, että talvesta tulee leuto. Mitenköhän on käynyt; johtaja Hirst yritti epätoivoisesti puolustautua, toki haastattelija oli melko päälle käypä.

Tässä yhteydessä on muistettava, että ilmastotutkijana menestynyt astrofyysikko Piers Corbyn ennusti kylmää ja sateista kesää ja vastaavasti todella kylmää talvea.

Piers Corbyn perusti aikoinaan Weather Action nimisen yrityksen, joka tarjoa kaupallisia pitkän aikavälin sääennusteita.

Hän julkistaa myös yleisluonteisimpia tiedotteita, joissa hän kuvaa odotettavissa olevia äärisäitä WA:n uusin tiedote. Edellisessä viestissään Piers Corbyn kertoi, että kylmä talvi sää jatkuu vielä helmikuulla joitain lyhyempiä lauhempia hetkiä lukuunottamatta.

Piers Corbyn perustaa ennusteensa auringon magneettisen aktiviisuuden tarkkaan analyysiin: The main periodical solar activity effect – the largest observed periodicity present in world temperature data – is the 22 year cycle (driven by sun-earth magnetic connectivity). Hence for about half the time, the 11 year cycle of solar activity of particles, sunspots and radiation will move with temperature and half the time move against it.

Tuota tarkemmin Corbyn ei menetelmäänsä kuvaa, mutta totuus on, että hänen kuukausia etukäteen tekemät ennusteensa tuntuvat onnistuvan hämmästyttävän hyvin.

Hän on myös erittäin aktiivinen ilmastoskeptikko ja on voimallisesti hyökännyt sekä ilmastomallintajia että myös IPCC:n koko pelottelumantraa vastaan.

Ari Laaksonen Ilmaieteen laitokselta kirjoitti Helsingin Sanomien mielipidesivuilla 28.12.2009 otsikolla “Ilmastotutkimus perustuu malleihin ja mitattuihin havaintoihin. Alaotsikkona: “Kaikki malleilla tehdyt laskelmat osoittavat, että lämpötilat jatkavat nousuaan koko tämän vuosisadan”.

Lähetin 31.12 toimitukseen seuraavanlaisen kommentin, mutta kuten odottaa saattoi, niin ei sitä aiankaan tähän päivään mennessä ole julkaistu:

**********************

Ari Laaksosen mukaan (HS 28.12.09) ilmastotutkimuksen tavoitteena on ymmärtää maapallon ilmastojärjestelmän toiminta ilmastomallien ja havainnoista saatavan tiedon perusteella. Ilmastomalleista on todella hyötyä kun pyritään ymmärtämään maapallon ilmastoon vaikuttavien lukemattomien tekijöiden merkitystä ja niiden keskinäisiä vuorovaikutuksia.

Sen sijaan ilmaston tulevaa kehitystä pitkälle tulevaisuuteen ei mallien perusteella voida ennustaa. Tämä siksi, että mallien edellyttämä lähtöaineisto on edelleen puutteellinen ja osin jopa tarkoitushakuisesti vääristeltyä, kuten Englannista Climategate-nimen saanut tietovuoto on osoittanut.

Puutteet koskevat myös mallien perustana olevia matemaattisia yhtälöitä. Jopa IPCC myöntää uusimmassa 2007 ilmestyneessä ilmastoa koskevassa arviointiraportissaan, että maapallon lämpötaseeseen ratkaisevasti vaikuttavan pilvisyyden matemaattinen hallinta tuottaa edelleen ylitsepääsemättömiä vaikeuksia.

Laaksonen väittää, että maapallon 1800-luvulta nykypäivään tapahtunut 0,8 asteen keskilämpötilan nousua ei voida selittää muuten kuin ottamalla huomioon ilmakehän kasvihuonekaasujen pitoisuuden tähänastinen lisääntyminen. Hän toteaa tämän koskevan etenkin viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana tapahtunutta lämpötilan nopeata nousua. Tässä hän jättää mainitsematta, että maapallon keskilämpötila on mediassa hehkutellun jatkuvan nousun asemesta hiipunut koko 2000-luvulla. Tämän myönsi jopa IPCC:n puheenjohtaja Rajendra Pachauri vuosi sitten YLEn aamu-TV:ssä.

On huomattava, että monet aurinkotutkijat olettavat, että viimeisimmän auringon pilkkujakson jälkeinen hiljaiselo enteilee magneettisen aktiivisuuden vähenevän useiksi vuosikymmeniksi. Mikäli näin käy on hyvin todennäköistä, että ilmasto lämpenemisen asemesta muuttuu useiksi vuosikymmeniksi, muistuttaen pienen jääkauden (1400-1800 luvulla) aikaista tilaa.

Kuten Ari Laaksonen toteaa aivan oikein kirjoituksensa lopussa: “Tiede menee koko ajan eteenpäin ja uudet tutkimustulokset syrjäyttävät entiset”.

*******************

Tuohon Laaksosen väitteeseen, että maapallon lämpötilat jatkavat nousuaan, on vaikea uskoa kun katsoo mitä NASAn satelliitit kertovat viimeaikaisesta lämpötilakehityksestä. Se kun näyttää “seuraavan” auringon aktiivisuutta paremmin kuin ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta.

Kuvassa havaitaan alkuajan vähäistä lämpenemistrendiä, joka vuoden 1998 suuren el Niño tapahtuman jälkeen näyttää hiipuvan sen sijaan, että näyttäisi edelleen mallien edellyttämää kiihtyvää lämpenemistä.

Click suurentaa kuvan.

Kyllä tyhmyys tiivistyy kun keskustelu kiihtyy viranomaistasolla. Esimerkiksi USA:n hallituksessa järjestettävässä kuulustelussa (Select committee) tieteeseen liittyvissä kysymyksissä Dr. Jane Lubchenco, NOAAn hallintojohtaja (National Oceanic and Atmospheric Administration) tiedottaa komitealle (Select Committee on Energy Independence and Global Warming Hearing, “The State of Climate Science” joulukuun 2 pnä, 2009 merten happamoitumisesta.

Siis 2.12 NOAA:n johtaja Lubchenco yritti vakuuttaa komiteaa miten CO2 aiheuttaa merten happamoitumista ja miten se on turmiollista kalkkikuorisille eliöille ja yhdisti siihen samalla myös kitiinikuoriset ravut ym. Huipuksi hän demonstroi miten CO2 muuttaa veden happamaksi (näkyy videon loppuosassa). Hän kaataa lasiastiaan hanavettä, tiputtaa siihen pH indikaattoriliuosta sinisenä pH:ssa 7. Sitten hän lisää astiaan kuivajäätä (hiilidioksidi pakastettuna -79 asteeseen), joka tietysti poreilee komeasti ja “heureka” vesi muuttuu keltaiseksi osoittaen sen muuttuneen happamaksi (pH reilusti alle 7, eli laimea happo).

Tässä tämä NOAAn asiantuntija osoittaa täydellistä ymmärtämättömyyttä meriveden ominaisuudesta. Meriveden pH on normaalisti 7,8-8,2 siis varsin selkeästi emäksinen. Hän myös sivuuttaa sen tosiseikan, että merivedellä on erittäin suuri puskurivaikutus, eli torjuu happamoitumista. Kaiken kukkuraksi meriveteen ilmasta liukeneva CO2 on lämpötilasta riippuvassa tasapainotilassa. Kyse ei suinkaan ole mistään paineistetusta kaasusta limsapullossa.

Tietoa siitä miten meren eläimet reagoivat CO2 pitoisuuden vaihtelulle löytyy http://www.sciencedaily.com/releases/2009/12/091201182622.htm. Siinä todetaan mm, että rapujen ja piikkinahkaisten kuori päin vastoin vahvistuu kohonneessa CO2 pitoisuudessa. Lubchenco mainitsee iloisesti myös lähes yksinomaan kalkkikuorisista pieneliöistä muodostuneet Englannin Doverin liitukalliot, mutta hän ei tiennyt, että niiden syntyessä ilmakehän hiilidioksidipitoisuus oli noin 10 kertaa nykyistä korkeampi.

Ilmatieteenlaitos uutisoi Annika Seppälän tekemää tutkimusta auringon aktiivisuudesta ja maapallon lämpötilasta

Ilmatieteen laitoksen uutinen alkaa: Auringolla ja Maan lähiavaruudella on suurempi vaikutus Maan ilmakehän lämpötiloihin kuin aiemmin on oletettu. Talviaikaan lämpötila voi etenkin napa-alueilla paikallisesti vaihdella jopa 2- 3 astetta Auringon toiminnan mukaan, kun aktiivisia ja vähemmän aktiivisia vuosia verrataan keskenään. Auringon hiukkasaktiivisuus ei kuitenkaan vaikuta koko maapallon keskilämpötiloihin eikä siten ole osatekijä ilmastonmuutoksessa.

Ensimmäinen lause kertoo, että IL myöntää auringolle aiempaa suuremman merkityksen maapallon ilmaston säätelyssä. Pysyäkseen omaksumassaan linjassa IL toteaa, että auringon aktiivisuuden vaihtelu ei kuitenkaan vaikuta koko maapaloon ilmastoon ja perusteluna on 40 vuoden kattava aineisto.

IL:n väite perustuu aineistoon, jossa verrataan neljän aurinkopilkkusyklin aikaista hiukkasaktiivisuutta mitattuihin lämpötiloihin. Tässä ilmeisesti pyritään vähättelemään monien aurinkotutkijoiden havaintoja auringon aktiivisuuden ja maapallon lämpötilan selkeästä yhteydestä nimenomaan auringon pitkäaikaisen hiljaiselon vallitessa. Maunder- ja Dalton-minimien aikoina, auringon ollessa vaipuneena hiljaiseloon, ilmasto oli epävakaa eri puolilla maapalloa ja meillä Euroopassa tiesi nälkäkuolemia ja kulkutauteja.

Auringon aktiivisuuden seuraavan syklin todella viivästynyt alku saattaa Pietarissa sijaitsevan Pulkovan Observatorion johtajan mukaan merkitä alkavaa monia vuosikymmeniä kestävää hiljaiseloa. http://www.gao.spb.ru/english/astrometr/abduss_nkj_2009.pdf

Jos ihmisen aiheuttamaksi väitetyn lämpenemisen asemesta maapallo onkin vajoamassa kohti pientä jääkautta muistuttavia kylmiä ja epävakaita ilmastoja, olisi maamme poliittisen johdon ehkä syytä tarkistaa tavoitteitaan ja ennen kaikkea harkita mitä Kööpenhaminassa joulukuun alkupuolella päätetään.

Tällä en suinkaan tarkoita, että unohdetaan energian säästö ja vähempipäästöisten energiamuotojen kehittäminen vaan jätetään hiilidioksidin vastainen taistelu vähemmälle ja keskitytään sopeutumiseen huonompiin oloihin, vaikka kylmään me suomalaiset kyllä olemme ennenkin sopeutuneet.

EU-vaalien alla meppiehdokkaiden vastaukset kyselyissä ja haastatteluissa antavat varsin synkän kuvan heidän ilmastonmuutosta koskevista tiedoista.

Onneksi on muutama poikkeus, Ari Vatanen ja Eija-Riitta Korhola, jotka uskaltavat kyseenalaistaa yleiseksi mantraksi muodostunutta käsitettä ihmisen aiheuttamaksi väitetyn ilmastonmuutoksen katastrofaalisista seurauksista ellei hiilidioksidipäästöjä vähennetä heti.

Todellisuudessa ilmakehän hiilidioksidipitoisuudessa vain noin 4% on ihmisperäistä, muu on luonnosta. Kasvihuonekaasuista ylivoimaisesti tärkein on joka tapauksessa vesihöyry, jota ihminen tuskin kuvittelee voivansa säädellä. Sen lisäksi, että vesihöyry kasvihuonekaasuna hidastaa lämmön poistumista avaruuteen, vesihöyryn ilmastoa säätelevä vaikutus perustuu ennenkaikkea pilvien muodostukseen.

Koska EU on ottanut tehtäväkseen kilpailla USA:n kanssa ilmastontorjunnassa olisi meppien tärkeätä ymmärtää mistä oikein on kysymys – taloudesta.

Tärkeätä on siis kysyä ymmärtävätkö kaikki ehdokkaat mihin ovat ryhtymässä ja mitä heiltä vaaditaan. Valitettavan monet näyttävät haastatteluissa ja nettikyselyissä vastaavan joko puolueen omaksumalla opilla (vihreät) tai mitä mieltä he kuvittelevat valitsijoiden haluavan heidän olevan.

EU:ssa ihmisen aiheuttamaksi väitetystä ilmastonmuutoksesta on tullut poliittinen itsestäänselvyys, vaikka tiede ei tällaista tue. Pääministerimme tukeman poliittisen painostuksen takia vain muutama harva ehdokas on uskaltanut kyseenalaistaa, joko koko aihetta tai vaikkapa eri uusiutuvien energiamuotojen soveltuvuutta Suomen oloihin. Syynä on myös faktojen pimitys mediassa vaikka maailmalla tietoa löytyy.

Tärkeintä on, että ehdokkaat todella pystyvät tuomaan oman panoksensa yhteiseen kekoon; käyttävät omaa järkeään ja sydäntään tavoitteenaan maapallon rauha ja ihmisten hyvinvointi.

Aiheesta olen laatinut myös seuraavan koosteen, jossa korostan auringon merkitystä ilmaston säätelijänä:

Poliittinen ilmastonmuutos

Ilmastonmuutoksen iso poliittinen ratas pyörii kiihtyvällä vauhdilla neljännen valtiomahdin, lehdistön, tukemana.

Maailmalla tullaan lähiaikoina pitämään lukemattomia korkeimman tason tapaamisia ja suljettuja lobbauskokouksia ennen joulukuussa Kööpenhaminassa pidettävää tähän mennessä suurinta maapallomme tulevaisuutta “pelastavaa” ilmastokonferenssia. Tarkoituksena on varmistaa, että uusien Kiotossa 1997 sovittujen päästötavoitteiden kiristäminen ja kantovastuun jakaminen eri valtioiden kesken sujuu häiriöittä.

Massiivisen lobbauksen ja mediarummutuksen tavoitteena on vaientaa tutkijapiireistä ja jopa valtiopäämiesten ja rivipoliitikkojen taholta kantautuvia viestejä, joissa koko hankkeen mielekkyyttä kyseenalaistetaan. Kuvitellaan, että maapallon ilmastoa voidaan säädellä leimaamalla hiilidioksidi kaikin keinoin torjuttavaksi saasteeksi tai peräti myrkyksi, kuten eräissä USA:n osavaltioissa ollaan tekemässä.

Anekauppa

Median suosiollisella avustuksella vaikeasti määritettävän ekologisen elämän nimiin vannovat tahot ovat saaneet pahaa-aavistamattomat poliittiset voimat taakseen ja ovat syyllistämässä kansalaisia tavalla, joka muistuttaa entisaikojen pappien tuomiopäiväpelotteluja “ellette tee parannusta, niin…”. Enää ei uskalla hyvällä omallatunnolla nauttia edes lämpimistä kesäpäivistä.

Hiilijalanjäljen mittaamisesta on tullut keino luokitella ihmisiä hyviksi tai pahoiksi. Pahat eli suuren hiilijalanjäljen omaavat itsekkäiksi väitetyt yksilöt ovat vallitsevan uskomuksen mukaan ajamassa maapalloa tuhon partaalle. Aneita eli päästöoikeuksia ostamalla “pahakin” ihminen voi hankkia itselleen paremman omantunnon ja jatkaa vähenevien öljy- ja kaasuvarojen tuhlailevaa käyttöään.

Kasvihuonekaasupäästöt

Kioton ilmastosopimuksella sovittiin 1997 fossiilisten polttoaineiden käytöstä johtuvien kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä. Ympäristöaktivistien painostuksesta etenkin poltossa vapautuvan hiilidioksidin katsottiin vievän maapallon ilmastoa kohti katastrofaalista lämpenemistä. Kuitenkin tämä väritön ja hajuton ilmassamme vähäisenä esiintyvä kaasu on kaiken tuntemamme elämän edellytys.

Hallitustenvälisen ilmastopaneelin (IPCC) uusimmassa raportissa vuodelta 2007 pelotellaan, että maapallomme lämpeneminen jatkuu kiihtyvällä vauhdilla ja että ihmiskunnan kasvihuonekaasupäästöt ovat mallilaskelmien mukaan hyvin todennäköisesti (IPCC:n määritelmän mukaan lähes varmasti) siihen syynä.

Ilmastomallit

Säämalleista modifioimalla on ilmastoamme kuvaamaan saatu tietokonemalleja. Niillä tehdyt laskelmat ja hurjat tulevaisuuden “ennusteet” (IPCC:n skenaariot) herättivät jo hyvin aikaisessa vaiheessa ihmetystä monissa tiedepiireissä. Suurimmaksi ongelmaksi muodostui mallien kyvyttömyys selittää menneiden aikojen ilmastovaihteluita, kuten nykyistä lämpimämpi keskiaika. Mallit eivät myöskään selitä ns. Pienen jääkauden aikana eri puolilla maapalloa vallinneita vaikeita ilmasto-oloja. Tuolloin katovuodet ja kulkutaudit verottivat väestöjä – myös meillä Suomessa puhuttiin suurista kato- ja kuolonvuosista.

Auringon mahdollisuudet?

Historiasta tunnetut ilmastonvaihtelut sen sijaan näyttävät korreloivan varsin hyvin auringon vaihteluiden eli havaittujen auringonpilkkujen lukumäärän kanssa. Vaikka suoria aurinkohavaintoja tehtiin vasta 1500-luvun loppupuolelta Galileo Galilein kaukoputkikeksinnön jälkeen, puiden lustoista mitattu radioaktiivisen hiilen pitoisuuden vaihtelut kertoivat aiempien aikojen auringon aktiivisuuden vaihteluista. Näistä tiedetään auringon olleen aktiivinen keskiajan lämpökaudella aivan kuten sen aktiivisuus on lisääntynyt lähes koko 1900-luvun. Vastaavasti aurinko oli hyvin rauhallinen Pienen jääkauden surkeimpien ilmastojen aikoihin.

Auringonpilkkujen lukumäärän tiedetään vaihtelevan keskimäärin 11 vuoden jaksoissa ja on todettu, että runsaspilkkuisen jakson pituus on yleensä heikkojaksoista lyhyempi. Viimeisin, poikkeuksellisen voimakas pilkkujakso (sykli 23) jatkui normaalia pitempään eikä seuraava jakso (sykli 24) ole vielä kunnolla alkanut ollen jo parisen vuotta myöhässä. NASA:n julkistamat ennusteet syklille 24 olivat alussa rauhoittavia. Selitettiin jälleen tietokonemallien avulla, että pitkälle jatkuva hiljaiselo synnyttää peräti 30-50 % edellistä jaksoa aktiivisemman auringon. Uusin toukokuun lopussa julkistettu NASA:n tiedote onkin jo pyörtänyt aiemmat ennusteet ja toteaa syklin 24 olevan mahdollisesti hyvin hiljainen. NASA:n mukaan hiljaisella auringolla olisi syvällinen vaikutus ilmastoon, sillä se voisi johtaa ilmakehän viilenemiseen.

Uskottavuutta auringon vaikutukseen lisäävät havainnot, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvusta huolimatta maapallon alemmassa ilmakehässä ei tällä vuosituhannella enää ole mitattu lämpenemistä, vaan pikemminkin orastavaa kylmenemistä. Samaa osoittavat myös uusimmat havainnot napa-alueiden jääkenttien laajentumisesta; ne muistuttavat jo pitkäaikaista keskiarvoa.

Mikäli kylmeneminen jatkuu pidempään, menettävät  IPCC:n skenaariot katastrofaalisesta lämpenemisestä yhä enemmän uskottavuuttaan. Tällöin pitäisi lämpenemisuhkan asemesta varautua kylmenevään ja epävakaiseen säähän. Euroopassa tämä saattaisi tietää jopa pienen jääkauden aikaisia lumi- ja jäätalvia, eikä niistä johtuvia elintarvikehuollon mahdollisia vaikeuksia tule vähätellä.

Sen sijaan, että uhrataan valtavia rahasummia ilmeisen hyödyttömän hiilijalanjäljen pienentämiseen, tulisi varmistaa maapallon kasvavalle väestölle siedettävä hengitysilma ja puhdasta juomavettä.

Puolan Tiedeakatemian Geotieteiden komitea on laatinut varteenotettavan kannanoton kiivaana käytävästä ilmastonmuutoksesta.

Alkuperäisestä puolankielisestä tekstistä löytyy englanninkielinen käännös, jonka olen parhaan kykyni mukaan suomentanut:

PUOLAN TIEDEAKATEMIAN GEOTIETEIDEN KOMITEAN KANNANOTTO UHKAAVASTA ILMASTON LÄMPENEMISESTÄ

Planeettamme ilmastonmuutos, josta  viime vuosina on entistä useammin tehty havaintoja, on saanut yleisessä mielipiteessä hälyttäviä piirteitä. Tilanteen korjaamiseksi [pelätyn lämpenemisen pysäyttämiseksi] on kansainvälisen tason päätöksentekijöiden, Hallitusten välisen ilmastopaneelin (IPCC) ja eri ympäristöjärjestöjen toimesta kehitelty erilaisia toimintakeinoja.

Puolan Tiedeakatemian Geotieteiden komitea pitää tärkeänä puuttua tähän merkittävään debattiin 10:ssä  perustavaa laatua olevassa kysymyksessä, jotka liittyvät maapallon toimintaan monimutkaisena järjestelmänä, eli litosfäärin, hydrosfäärin, ilmakehän ja biosfäärin keskinäiseen vuorovaikutukseen. Kaikkien maapallon oloja mahdollisesti häiritsevien rationaalisten päätösten tulee perustua eri järjestelmien ja niiden vuorovaikutuksen huolelliseen arviointiin.

1.  Maapallon ilmastoa säätelee pinnan ja ilmakehän keskinäinen vuorovaikutus ja näitä kumpaakin  lämmittää auringon syklinen ja vaihteleva säteily. Ilmastoon vaikuttaa maapallon vuotuinen kierto auringon ympäri, termiset tekijät, merivirtojen vaihtelut, ilmamassojen liikkeet, vuoristojen sijainnit, niiden ajalliset kohoamiset ja kulumiset sekä maanosien siirtymiset osana niiden jatkuvaa liikettä.

2.  Geologinen tutkimus on kiistatta todennut, että koko historiansa aikana maapallon ilmaston perusolemukseen on kuulunut jatkuva muutos ja että muutokset tapahtuvat eri pituisina sykleinä – tuhansista vuosista muutamiin vuosiin. Pitemmät syklit ovat perua maapallon ulkopuolisista astronomisista tekijöistä kuten myös muutoksista maapallon kiertoradassa. Ilmaston muuttumiseen johtavat syyt ja niihin vaikuttavat  ilmiöt eivät ole vielä kaikilta osiltaan tiedossa.

3.  Vaikka maapallon historian aikana onkin vallinnut nykyistä huomattavasti lämpimämpiä ilmastoja, on toistuvasti esiintynyt myös maailmanlaajuisia kylmempiä jaksoja, joiden aikana laajat jäätiköt ovat ulottuneet jopa subtropiikkiin. Siksi, maapallon ilmastossa tapahtuvien muutosten luotettava ennustaminen (puhumattakaan yrityksistä estää, muuttaa tai torjua muutoksia) edellyttää, että huomioidaan maapallon geologiseen historiaan liittyvät tutkimukset ja otetaan huomioon myös aika ennen ihmiskunnan (ja teollisuuden) ilmaantumista.

4.  Viimeisen kahdentoistatuhannen vuoden aikana Maapallon syklinen lämpeneminen on nyt lähimain maksimissaan. Viimeisen 2,5 miljoonan vuoden aikana lämpimät jaksot ovat monesti vuorotelleet hyvin tunnistettujen jääkausien kanssa.

5.  Nykyiseen lämpenemiseen liittyy ilmakehässä olevien kasvihuonekaasujen lisääntyminen: hallitsevin näistä on vesihöyry ja vähäisempinä pitoisuuksina esiintyvät hiilidioksidi, metaani, typen oksidit ja otsoni. Näin on aina ennenkin ollut, koska se on seurausta syklisestä lämpenemisestä ja viilenemisestä. Kasvihuonekaasujen jaksoittainen ja toisinaan nykyistä useampikertainenkin lisääntyminen ilmakehässä on liittynyt aiempiin lämpenemisjaksoihin myös ennen ihmisen ilmaantumista maapallolle.

6.  Viimeisten 400.000 vuoden aikana, ilman ihmisen myötävaikutusta, ilmakehän hiilidioksidipitoisuus Etelämantereen jääkairaustulosten perusteella on ollut neljä kertaa nykyisenkaltainen ja jopa nykyistä korkeampi. Viime jääkauden lopulla, muutaman sadan vuoden aikana maapallon vuotuinen keskilämpötila muuttui useita kertoja ja nousi pohjoisella pallon puoliskolla lähes 10 astetta, ollen näin selvästi dramaattisempaa kuin tänä päivänä ilmoitettu lämpeneminen.

7.  Edellisen vuosituhannen lämpimän jakson jälkeen 1200-luvulla alkoi kylmäkausi jatkuen 1850-luvulle saakka. Sitä seurasi lämpimämpi vaihe, jossa me nyt elämme. Tänään havaittava ilmiö, etenkin maapallon tilapäinen lämpeneminen on seurausta ilmaston luonnollisesta rytmistä. Lämmenneillä merillä on alhaisempi kyky absorboida hiilidioksidia ja ikiroudan peittämien alueiden supistuminen johtaa maaperässä olevien orgaanisten ainesten nopeampaan hajoamiseen näin lisäten kasvihuonekaasujen vapautumista  ilmakehään. Miljardien vuosien aikana maapallon vulkaaninen toiminta on pääosin merten peittämissä maankuoren laattojen saumakohdissa syytänyt ilmakehään vaihtelevia määriä hiilidioksidia.

Terrestrisessä systeemissä kaasu poistuu ilmakehästä biosfääriin ja myös litosfääristä sitoutumalla fotosynteesin kautta eläviin organismeihin mukaan lukien kalkkikuoriset merelliset eliöt. Viimeksi mainitut vajoavat  kuoltuaan pohjalle valtaviksi kalkkikivikerrostumiksi ja vastaavasti kuivalla maalle muodostuu erilaisia orgaanisia kerrostumia.

8.  Ilmastoon liittyviä tekijöitä on tutkittu yksityiskohtaisesti vasta hieman yli 200 vuotta ja siinäkin vain alueittain maapallon pinta-alasta 28 % kattavilla manneralueilla. Monet vanhemmat asutuksen ulkopuolelle perustetut säähavaintoasemat löytyvät nykyään urbanisoitumisen seurauksena kaupunkien sisältä. Tämä on yksi kohonneita lämpötiloja selittävä syy. Laajoilla merialueilla tutkimukset käynnistettiin vasta nelisenkymmentä vuotta sitten. Näin lyhyeen aikajaksoon liittyviä mittauksia ei voida pitää tarkkuudeltaan riittävinä kun laaditaan  maapallon tulevia lämpötilamuutoksia ennustavia malleja eikä tällaisten mallien luotettavuus ole kunnolla varmennettavissa. Tämän takia on hillittävä halu syyllistää ihmistä, sillä kasvihuonekaasujen pitoisuuksien nousua ei voida edes kokonaan selittää ihmiskunnan päästöistä johtuvaksi, sillä siihen tarvittavaa  teoriaa ei ole voitu osoittaa.

9.  Ei ole epäilystäkään etteikö jokin osa kasvihuonekaasupitoisuuksien noususta ja etenkin hiilidioksidin kohdalla liittyisi ihmisen toimintaan. Siksi on perusteltua ryhtyä toimenpiteisiin, jossa päästöjen määrää vähennetään kestävän kehityksen nimissä, esimerkiksi estämällä laajat metsänraivaukset, etenkin trooppisilla alueilla. On aivan yhtä tärkeätä käynnistää sopeutumista palvelevia toimenpiteitä, joilla vähennetään tämän hetkisen lämpenemisen haitallisia vaikutuksia.

10.  Luonnontieteelliset kokeet ovat osoittaneet, että yksipuoliset havainnot eivät pysty huomioimaan niitä kerrannaistekijöitä, jotka vaikuttavat monissa  maapallon prosesseissa. Tämä johtaa perustelemattomiin yksinkertaistuksiin ja vääriin johtopäätöksiin yritettäessä selittää luonnon monimutkaisia tapahtumia ja tällöin puutteelliseen aineistoon tukeutuvat poliitikot voivat tehdä vääriä päätöksiä. Näin luodaan mahdollisuus poliittisesti korrekteille lobbauksille, joiden tavoitteena on  poikkeuksellisen kalliiden ekologisten energiateknologioiden tai CO2:n varastoinnin kaupallistaminen. Radikaalien ja kalliiden taloudellisten toimenpiteiden toteuttaminen, tavoitteena vain joidenkin kasvihuonekaasujen päästöjen rajoittaminen ilman monipuolista ilmastonmuutokseen liittyvää tutkimusta, saattaa kostautua.

Tiedeakatemian geotieteiden komitea uskoo, että on välttämätöntä ryhtyä poikkitieteelliseen tutkimukseen, joka tukeutuu monipuoliseen monitorointiin ja mallintamiseen ei vain hiilidioksidin osalta vaan mahdollisimman monia eri ilmastotekijöitä huomioon ottaen. Vain tällainen lähestymistapa mahdollistaa ilmastonmuutokseen vaikuttavien tekijöiden tunnistamisen.

Kukakohan on suositellut opetusministerille Henna Virkkuselle, että ilmatieteen laitoksen ilmastonmuutoskirjalle “Muutamamme ilmastoa” on myönnettävä tiedonjulkistamispalkinto? Vaikuttaa siltä, että valtiovallan vihreä sisäpiiri pyrkii jälleen painostamaan meitä kansalaisia uskomaan ihmisen aiheuttamaksi väitettyyn ja uhkia täynnä olevaan ilmastonmuutokseen. Kyllähän kaikki tietävät, että ihmisen tehokas mutta monasti harkitsematon toiminta maapallolla on muuttanut paikallisia olosuhteita ja sen kautta ilmastoa jopa laajemmalti, kuten kaupungeissa ja laajoilla viljelyalueilla. Kohtalokkaita ovat olleet muun muassa monet vesistömuutokset, mutta mihinkään maailmanlaajuiseen pelotteluun ei pitäisi olla perusteita.

Perusteluissa sanotaan Heikki Nevanlinnaa lainaten, että “Muutamme ilmastoa” -kirjan tavoitteena on kertoa yleistajuisesti ja ymmärrettävästi kaiken oleellisen ilmastosta, sen muuttumisesta ja mallintamisesta, muutoksen taustalla olevista ilmiöistä sekä muutoksen seurauksista niin meillä Suomessa kuin muualla maailmassa. Kirjassa esitellään keinoja hillitä ja hidastaa ilmaston muuttumista, mutta myös mahdollisuuksiamme sopeutua vääjäämättä muuttuvaan ilmastoon. Kirja käsittelee myös sellaisia ilmastonmuutokseen liittyviä ilmiöitä, joita harvoin julkisuudessa analysoidaan, kuten ilmastoskeptikot ja vaihtoehtoiset, utopistisetkin hillintäkeinot.

Jo pelkästään ajatus. että kaikki ilmaston vaikuttavat tekijät olisivat tiedossa ja että ihmisellä olisi keinoja hillitä luonnon sanelemaa ilmastonmuutosta, osoittaa kirjoittajien suhteellisuuden tajun puutetta.

En valitettavasti ollut koko kirjasta tietoinen enkä siis ole sitä lukenut, mutta olisin iloisesti yllättynyt, jos siinä esitettäisiin uusimpia tutkimuksia eikä vain toistettaisi IPCC:n sanelemaa mantraa ihmisen ja hiilidioksidin syyllisyydestä lämpenemiseen. Vai lauletaanko meidät ihmispoloiset yhä syvemmälle syyllisyyden suohon.

Ilmatieteenlaitoksen näkemys: http://fmi.fi/uutiset/index.html?Id=1239788845.html

Palaan aiheeseen jahka saan kirjan käsiini.

Helsingin Sanomat uutisoi 19.3, että auringon aktiivisuuden väheneminen saattaa viilentää maapallon ilmastoa, siteeraten professori Kalevi Mursulaa Oulun yliopiston fysiikan laitokselta. Tähän ilmatieteenlaitoksen Heikki Nevanlinna älähti saman päivän Vihreän Langan mukaan, todeten uutisen olevan ylettömästi liioitteleva.

Nevanlinna täsmentää näkemyksiään Ilmatieteenlaitoksen tiedotteessa 6.4.2009. Siinä tarjotaan “varmaa tietoa” otsikolla “Auringon säteilyn muutoksilla vain pieniä vaikutuksia maapallon lämpötilaan”. Kirjoitus on taitavasti laadittu kooste tieteellisiä faktoja ja oletuksia siten, että syy-yhteydet saattavat hämärtyä monen lukijan mielessä.

Väite, että Auringon (valo)säteilyssä (engl. Total Solar Insolation) tapahtuvat energiamäärän vaihtelut ovat vähäiset, eivätkä siis sanottavasti vaikuta maapallon lämpötilaan, on totta, kuten myös toteamus, että auringon aktiivisuus, mikä parhaiten ilmenee auringonpilkkujen avulla, on saavuttanut pitkäaikaisen minimin.

Sitten IL jatkaa, että “pilkkujen ollessa runsaimmillaan Aurinko on aktiivinen, jolloin se säteilee hieman voimakkaammin”. Halutaanko näin uskotella, että maapallon keskilämpötilan useita vuosia kestänyt hiipuminen olisi vain seurausta auringon säteilyn vähäisestä heikkenemisestä, siitäkin huolimatta, että ilmakehän voimakkaana kasvihuonekaasuna mainostetun hiilidioksidin pitoisuus on edelleen noussut. Jätetään kokonaan mainitsematta, että muun muassa Auringon magneettisen aktiivisuuden vaihtelulla saattaa olla oma merkittävä vaikutuksensa maapallon ilmastoon.

Tämän jälkeen IL:n tiedotteessa kerrotaan aurinkopilkkujen noin 11-vuoden jaksollisuudesta ja että tilastojen mukaan minimikausi kestää yleensä noin 16 kuukautta ja nykyisen minimikauden sanotaan venyneen kolme kuukautta tätä jaksoa pitemmäksi. Jää epäselväksi, miten tämä kolmen kuukauden venymä on ymmärrettävä ja mitä vaikutuksia sillä on. Todellisuudessa nykyinen sykli 23 (kts. kuvaa aiemmassa jutussani ) on venynyt jo 13 vuoden pituiseksi keskimääräisen noin 11 vuoden asemesta ja edellisen kerran pituudeltaan samankaltaisia aurinkopilkkujaksoja mitattiin 1700-1800-lukujen vaihteessa (sykli 4), jolloin oltiin menossa kohti kylmiä aikoja.

Kappaleessa Aurinko ei säätele maapallon lämpötilan yleistä kehitystä Nevanlinna selittää, että auringon pilkkumaksimin ja -minimin välillä säteily vaihtelee noin 0,1 %, josta väitetään aiheutuvan vain noin 0,1 celsius asteen muutos maapallon keskilämpötilassa. Mainitsematta jää, että esitetty muutos lämpötilassa ei ole mittaustulos vaan teoreettisista laskelmista saatu spekulatiivinen arvio.

Kyllä ilmatieteenlaitoksen tutkijatkin voisivat nöyrästi tunnustaa Auringon mahtitekijäksi ja etteivät he vielä ymmärrä kaikkia mahdollisesti hyvinkin merkittäviä ilmastoon vaikuttavia tekijöitä vaikka väittävätkin hallitsevansa ilmakehän fysiikan. Tästä esimerkkinä vaikkapa tanskalaisten Eigil Friis-Christensenin (Tanskan Meteorologisen Instituutin geofyysikko) ja Knud Lassenin (pioneeri revontulitutkimuksessa) aurinkoon liittyvät tutkimukset.

He huomasivat jo vuonna 1989, että maapallon lämpötila ei seuraakaan aurinkopilkkujen määrää vaan aurinkopilkkujakson pituutta. Mistä tällainen yhteys johtui, jäi selvittämättä, ja heidän havaintonsa haudattiin voimakkaan kritiikin saattelemana ennen kaikkea hallitusten välisen ilmastopaneelin (IPCC) raporttien käsittelyn yhteydessä.

Mutta sitten vuonna 1997 Friis-Christensen ja Henrik Svensmark esittivät varteenotettavan ajatuksen maapallon ilmaston vaihtelun ja galaktisen kosmisen säteilyn välisestä yhteydestä ja sitä säätelemään he ehdottivat auringon aktiivisuuden mukaan vaihtelevaa aurinkotuulta. Auringon massapurkauksilla saattaakin olla merkittävä maapalloa kosmielta säteilyltä suojaava rooli.

Näin auringon aktiivisuuden ja maapallon ilmaston välisestä riippuvuudesta kehkeytyi vuosien varrella kosmoklimatologinen teoria, jota parhaillaan tutkitaan CERN’ssä. Svensmark oli nimittäin havainnut, että hiljaisen auringon aikana maapallolla alapilvien määrä lisääntyy ja lämpötila hiipuu. Vastaavasti aktiivisien auringon aikana alailmakehään tunkeutuvan suurenergisen kosmisen säteilyn määrä vähenee, jolloin myös pilvipeite harvenee ja maanpinta lämpiää.

Tätä yhteyttä ei Ilmatieteenlaitos eikä IPCC kuitenkaan ota huomioon, koska riippuvuutta kuvaavat fysikaaliset kaavat uupuvat eikä sitä näin ollen voida huomioida niissä teoreettisissa ilmastomalleissa, joilla väitetään voitavan “ennustaa” tulevaa ilmastoa.

On siis pitkään tiedetty, että auringossa tapahtuu monia muitakin jaksollisia muutoksia kuin säteilyintensiteetin vaihtelu. Viimevuosien aikana yhä useammat aurinkotutkijat ovatkin paneutuneet tutkimaan maapallon ilmaston ja auringon aktiivisuuden välistä vuorovaikutusta.

Varsinkin Pietarin Pulkovan observatorion aurinkotutkimuksen johtaja Habibullo Abdamussatov ennusti jo muutama vuosi sitten, että aurinko on menossa kohti hiljaisia aikoja ja on hyvin todennäköistä, että odotettavissa on ilmaston pitkäaikainen kylmeneminen eikä suinkaan IPCC:n manaama tuhoisa lämpeneminen. Pahimmillaan tilanne saattaa muistuttaa 1600-1800-luvuilla vallinneita pienen jääkauden nimellä tunnettuja kylmiä aikoja mahdollisesti muistuttaen Dalton- tai Maunder-minimien aikaisia Euroopan katovuosia ja peräti kuolonvuosia Suomessa.

Tulemme viimeistään muutaman vuoden sisällä tietämään miten ihmisen aiheuttamaksi väitetyn ilmastonmuutoksen käy, eli ovatko IL:n ja IPCC:n ilmastouhkat todellisuutta vai joutuvatko nämä hiilidioksidin pahuuteen vannovat tahot perääntymään Luonnon ja Auringon edessä.