Tykkää tästä:

Karkeasti 400 vuotta sitten oli jo opittu mittaamaan lämpötiloja, mutta kesti kuitenkin monta sukupolvea ennen kuin saksalainen Daniel Gabriel Fahrenheit kehitti luotettavan lämpömittarin 1700-luvun alkupuolella, joskin ruotsalaisen Anders Celsiuksen parannettu  lämpömittari uudella asteikolla käynnisti monien tutkijoiden toimesta jatkuvat ilmakehän mittaukset.  Tosin vasta 1850 luvulta alkaen systemaattiset lämpötilamittaukset yleistyivät eri puolilla maapalloa sen verran, että voitiin laskea maapallolle jonkinlainen keskilämpötila (kuva 1, klikkaamalla suurempi kuva).

Kuva esittää lämpötilan poikkeamaa pitkän aikavälin keskiarvosta.  Suuri ajallinen hajonta ja vaihtelu vuosien välillä on ilmeinen.  Nykyaikaa kohti havaittava vajaan asteen lämpeneminen on parhaiten tulkittavissa  palautumisena pienenä jääkautena tunnetuista vuosisadoista .

Ihmisen aiheuttamaksi väitettyä pelottavaa lämpenemistä IPCC perustelee viimeisen puolen vuosisadan aikaisella ennen kuulumattoman nopealla lämpenemisellä. Tätähän ei käyrä osoita, sillä 1900-luvun alkupuolella lämpeneminen oli vähintään yhtä nopeata. 1900-luvun voimakas kaupungistuminen on samalla myös lisännyt näennäistä lämpenemistä, kun havaintoasemat ovat jääneet kasvavien taajamien sisälle.

Kuvasta havaitaan myös, että vuoden 1998 lämpöhuipun jälkeen lämpeneminen näyttää hiipuneen tai peräti osoittavan jonkinasteista viilenemistä.

Kuva 2. Satelliitista mitattu alailmakehän lämpötilan poikkeama 30-vuotisesta keskiarvosta.

Satelliiteilla mitattu, lähes koko maapallon kattavasta alailmakehän lämpötiloista laadittu käyrä osoittaa varsin suurta vuotuista vaihtelua, mutta myös edellistä kuvaa selkeämmin vuosien 1998 ja 2010 suurten El Niño ilmiöiden aiheuttamaa hetkellistä lämpenemistä.

Kuvassa 2 tri Roy Spencerin piirtämä ohut musta viiva kuvastaa ilmastossa havaittavaa noin 60 vuoden syklisyyttä. Tällä ei ole tunnettua yhteyttä ihmisen toimintaan vaan kuuluu ns. luontaiseen ilmastovaihteluun; samaan, joka on heilutellut maapallon ilmastoa vuosituhansien saatossa.

Onko maapallon lämpötilassa uumoiltavissa kylmenevä trendi, kuten Spencer ja monet aurinkotutkijat uumoilevat, jää nähtäväksi tulevina vuosikymmeninä. Jos auringon aktiivisuus hiipuu kuten se teki Maunder- ja Dalton-minimien (kuva 13) aikana, odotettavissa ovat pienen jääkauden aikaiset surkeat ilmat kato- ja kuolinvuosineen.

Joka tapauksessa globaali lämpötilakäyrä kertoo vain keskiarvon vaihtelusta. Se miten luonto ja ihmiset kokevat ilmaston vaihtelun riippuu hyvin monista tekijöistä, joista lämpötila on vain yksi, tosin varsin helposti mitattava muuttuja. Siksi lämpötilojen merkitystä helposti liioitellaan ilmastokeskustelujen yhteydessä.

Lisäys 21.12.2011

Jotta tähän lämpötilakysymykseen saataisiin saataisiin lisäperspektiiviä, kannattaa vilkasta mitä USA:n Tiedeakatemian julkaisussa kirjoitettiin viisi vuotta sitten ja etenkin mitä siinä oleva kuva kertoo.

Kuva 3. Globaalilämpötila IPCC:n skenaarioille A, B ja Csekä havinnoista lasketut arvot perustuen maanpinta-aineistoon (pun.) sekä yhteenlaskettu maa ja meri aineisto (musta). Vaalean sininen alue kuvastaa lämpötiloja Holoseenikauden lämpömaksimin sekä edellisen interglasiaaliajan (Eemin) aikoihin.

Jos verrataan kuvassa, sekä punaisella että mustalla kuvattua käyrän osaa vuodelta 1998 (El Niño-vuosi) kuvissa 1 ja 2 näkyvään lämpötilaan, havaitaan, että 5 vuoden aikana lämpötila ei todellisuudessa ole lämmennyt vaan noudattaa lähinnä skenaariolle C ennustettua lämpötilaa.

Muistutan vielä, että skenaarioiden A ja B mukaiset tulevaisuuden lämpötilaennusteet olivat IPCC:n esittämiä kauhukuvien korostamiseksi. Näin maapllon kävisi, jos päästöjä ei saada radikaalisti vähennettyä, kuten ei ole käynytkään tähän päivään mennessä. Skenario C:n piti kuvata tulevaisuutta, jossa päästöjen vähentämisessä on onnistuttu hyvin. Todellisuudessa ilmakehän CO2 pitoisuus jatkaa lisääntymistään, mutta lämpötila ei nouse, koska auringon aktiivisuus on hiipumaan päin.

Liekö malleissa jotain ratkaisevasti pielessä?