Kirjoittanut Boris Winterhalter | helmikuu 28, 2008

Ilmastoskeptikoiden väitetyt väitteet

Ilmasto.org väittää käsittelevänsä ilmastosivuillaan monipuolisesti ja ymmärrettävästi vaikeaa ja monimutkaista aihetta: ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta. Valitettavasti esitetyissä ”faktoissa” on todellista tietoa, mutta myös paljon uskomuksia, vääriä tulkintoja ja suorannaisia virheitä, joista suurin on usko ihmisen aiheuttamaan ilmaston lämpenmiseen.

Ilmasto.org sivuston lisätiedossa – usein kysytyt kysymykset kohdassa esitetään seuraavat 10 väitettä, joita ilmastoskeptikot kuulemma viljelevät.

Ennen kuin lähden kommentoimaan väitteitä pitää ensiksi selvittää, mitä itse ymmärrän sanalla ilmastoskeptikko. Kyseessä ei suinkaan ole periaatteestaan kiinnipitävä vastarannan kiiski eikä muukaan häirikkö, joihin mediassa viitataan. Kyseessä on alati kasvava joukko mielestäni vakavasti otettavia tiedemiehiä ja -naisia, joita ympäristöaktivistien ja IPCC:n kaltaisten poliittisten organisaatioiden väitteet ja perustelut eivät vakuuta.

Koska skeptikkojen joukossa on henkilöitä hyvin erilaisista taustoista on heillä luonnollisesti aiheeseen liittyen myös toisistaan poikkeavia painotuksia ilmastoon vaikuttavien tekijöiden suhteen, mutta yhteistä on ilmastopelotteluun kielteisesti suhtautuvat mielipiteet. Itse pidän hiilidioksidin merkitystä kasvihuonekaasuna liioitteluna, koska vesihöyry on yhdessä auringon aktiivisuuden vaihteluiden kanssa ylivoimaisesti merkittävin maapallon ilmastoa säätelevä tekijä.

Seuraavassa käyn läpi ilmasto.org:in esittämät väitteet ja niihin liitetyt selitystekstit (kursiivilla) kohta kohdalta omien kommenttieni ja tarpeellisten kuvien ja viitteiden muodossa.

Väitteet:

1) Väite: Ilmaston vaihtelut johtuvat muutoksista auringon säteilyssä.

Muutokset auringon säteilyaktiivisuudessa (magneettisesta aktiivisuudesta kts. väite 2) vaikuttavat maapallon ilmastoon, mutta aurinko ei suinkaan ole ainoa vaikuttava tekijä. Teollisena aikakautena (vuodesta 1750 eteenpäin) auringon säteilyn voimakkuus on kaikkiaan heiman kasvanut. Sen aiheuttama säteilypakotteen muutos on kuitenkin pieni kasvihuonekaasujen vaikutukseen verrattuna. Auringon säteilyn muutoksissa ei ole myöskään havaittu sellaista voimistumista, joka selittäisi etenkin viimeisten 50 vuoden voimakkaan lämpenemisen. Auringon säteilyn tiedetään vaihtelevan noin 11 vuoden sykleissä. Tästä vaihtelusta johtuvat muutokset maapallon lämpötilassa ovat suurimmillaankin vain kymmenesosa siitä muutoksesta, jonka kasvihuonekaasut ovat samassa ajassa aiheuttaneet.

Nykyistä ilmaston muuttumista mallinnettaessa ei myöskään saada havaintoja vastaavia tuloksia jos muuttujina huomioidaan vain ns. luonnolliset tekijät eli auringon säteily ja tulivuorten purkaukset. Lisäämällä malleihin ihmisten aiheuttamien päästöjen vaikutus saadaan parhaiten havaintoja vastaava lämpötilakäyrä.

Auringon vaikutuksen merkitystä vastaan puhuvat myös havainnot ilmakehän eri osien lämpenemisestä. Alailmakehä on 1950-luvulla aloitettujen mittausten mukaan heikosti lämmennyt, stratosfääri eli ylempi ilmakehä taas selvästi viilentynyt vuodesta 1979 eteenpäin. Jos auringon vaihtelu olisi syynä lämpötilan muutoksiin, pitäisi lämpötilan muuttua tasaisemmin koko ilmakehässä.

Skeptikon kommentti: Eivät skeptikot väitä, että aurinko ja sen säteilyn vaihtelu olisi ainoa maapallon ilmastoon vaikuttava tekijä. Olemme varsin hyvin tietoisia auringon säteilytehon vaihteluista ja tietoisia niiden riittämättömyydestä haettaessa selitystä maapallon ilmastonvaihteluille.

Luonnossa tehdyt havainnot sekä kirjoitetun historian kertomana tiedämme maapallon ilmaston vaihdelleen varsin paljon ajoittain suorastaan järkyttäviin katastrofeihin johtavalla nopeudella ja rajuudella. On todettava, että hyvin usein kylmät ja ankeat vaiheet ajoittuvat auringon aktiivisuuden hiljaisiin aikoihin. Niinpä ns. pienen jääkauden kylmät vaiheet osuvat kahteen hyvin tunnettuun aurinkominimiin eli Maunder ja Dalton minimeihin. Tämän hetkinen lämmin jakso taasen liittyy poikkeuksellisen aktiiviseen aurinkoon joka on todennäköisesti hiipumassa vieden maapalloa kylmempää ilmastoa kohti. (Kuva 1.) Aurinkopilkut ja avaruussää

Väitetään, että ilmastomallien ja havaintojen välillä saadaan vastaavuus vain jos malleihin lisätään ihmisten päästöistä ja pääsyyllisestä, hiilidioksidista johtuvaksi oletettu lämpiäminen. Tällaisella mallien sovittelulla ei kuitenkaan ole minkäänlaista tieteellistä todistusarvoa, sillä mallit ovat vain kalpea yleistys ilmastoon vaikuttavista tunnetuista ja hypoteettisista tekijöistä eikä näiden keskinäisistä vuorovaikutuksista ole varmuutta. Lisäksi kasvihuonekaasujen lämmittävä vaikutus perustuu malleissa ns. arvioituihin säteilypakotteisiin eikä varsinaisiin luonnossa tehtyihin absorptiomittauksiin.

Eri kasvihuonekaasujen absorptio-ominaisuuksien tarkastelu (kuva 2) Ilmakehän läpipäästämä säteily osoittaa, että esim. hiilidioksidin vaikutus on vain pieni murto-osa vesihöyryn lämpöä pidättävästä vaikutuksesta. Kun tähän vielä lisätään pilvisyyden vaikeasti hallittavat vaikutukset, on selvempääkin selvää, että ilmastomallit ovat tärkeä apuväline ilmastoprosesseja tutkittaessa, mutta niiden ennustusarvo on nolla. Tämän myöntävät useimmat rehelliset mallintajatkin.

2) Väite: Kosminen säteily muuttaa ilmastoa

Teoriassa tiedetään, että avaruuden gammasäteily eli ns. kosminen säteily pystyy ionisoimaan ilmakehän molekyylejä, jotka muodostavat sopivissa olosuhteissa pilviytiminä toimivia hiukkasia. Pilvien muodostumista edistävät hiukkaset siis viilentäisivät ilmastoa. Teorian todellinen vaikutus ilmastoon on kuitenkin vain spekulaation tasolla.

Kosmisen säteilyn pääsyä ilmakehään säätelee auringon magneettinen aktiivisuus, joten siitä puhutaan usein auringon vaikutuksen yhteydessä. Viimeisimmän tutkimustiedon mukaan säteilyn merkitys hiukkasten muodostumisessa on hyvin pieni. Arviot prosessiin voimakkuudesta suhteessa muihin pilviytimiä muodostaviin prosesseihin ovat kuitenkin vaihtelevia. Säteilyn vähenemisestä ei myöskään ole toistaiseksi näyttöä.

Tämän spekulatiivisen ja todentamattoman teorian sijaan meillä on lukuisia mittaustuloksia, jotka osoittavat hiilidioksidipitoisuuden ilmakehässä kasvaneen ja hiilidioksidin vaikutukset ymmärretään hyvin.

Skeptikon kommentti: Kukaan ei väitä kosmista säteilyä kaiken kattavaksi, vaan vain yhdeksi mahdolliseksi selitykseksi. Mahdollisuuden myöntää myös IPCC, mutta se jätetään huomioimatta, koska todisteita sen osuudesta vielä odotetaan. Asian selvittämiseen tähtäävät kokeet ovat meneillään Euroopan hiukkastutkimuskeskuksessa CERN:ssä. Mikähän se väitetty uusin tieto on, kun CERN:n tulokset valmistuvat vasta noin 2009.

Tanskan avaruustutkimuskeskuksen aurinkotutkimusosaston johtajan, Henrik Svensmarkin kollegoidensa kanssa tekemät tutkimukset ovat osoittaneet selvän vuorovaikutuksen kosmisen säteily, auringon aktiivisuuden ja maan pinnan läheisen pilvipeitteen välillä. Kyseessä on siis uusi kosmoklimatologinen teoria ilmaston muutoksesta.

Hiilidioksidipitoisuus ilmakehässä on lisääntynyt, mutta katsokaamme tarkemmin sen vaikutusta alailmakehän lämpötilaan.

Alunperin Havaijilla puolen vuosisadan aikana suoritetut mittaukset osoittavat pitoisuuden nousseen neljänneksen (315 ppm v. 1958 – 385 ppm v. 2008). Tämä nousu on ainakin osittain kytkettävissä ihmisen toimintaan ja ennen kaikkea fossiilisten polttoaineiden käyttöön. Sen sijaan voidaan kyseenalaistaa väite, että hiilidioksidin vaikutukset ymmärretään hyvin. Todellisuudessa hiilidioksidin lämmittävä vaikutus on karkeasti liioiteltu ilmeisesti sen poliittisen käyttökelpoisuuden takia. Hiilidioksidista on tullut ilmastopelottelun symboli.

Koska vesihöyrypitoisuuden vaihtelu ilmakehässä on erittäin suuri sekä ajallisesti että paikallisesti, sen vaikutuksen todellinen mallintaminen tuottaa toistaiseksi ylitsepääsemättömiä vaikeuksia. IPCC vähättelee vesihöyryn merkitystä ja toteaa, että sen vaikutus on periaatteessa vakio paitsi siltä osin kun maapallon lämpiäminen lisää ilmakehän vesihöyryn määrää. Kuitenkin unohdetaan, että lämpiämisestä mahdollisesti lisääntyvä vesihöyry on alttiimpi tiivistymään ja muodostamaan pilviä, joiden jäähdyttävä vaikutus taasen pyrkii vähentämään lämpiämistä, toimien eräänlaisena termostaattina. Tätä tapahtumaa mallit eivät osaa toistaiseksi käsitellä luotettavasti.

Kuvassa 2 esitetään auringon säteilyintensiteetti maan pinnalla mitattuna, lämmenneen maanpinnan avaruuteen karkaavan lämpösäteilyn määrä sekä eri kasvihuonekaasujen absorptiospektrit, eli se osa lämpösäteilystä, jonka poistumista kyseinen kaasu hillitsee. Huomataan, että vesihöyryn vaikutus on ylivoimaisesti merkittävin (kts. myös Väite 4).

3) Väite: Ilmasto on aina vaihdellut luonnostaan

Ilmasto ei ole vakaassa tilassa oleva systeemi, vaan se muuttuu jatkuvasti. Vaikka luonnollista vaihtelua onkin, se ei tarkoita, etteikö ihminenkin voisi toiminnallaan aiheuttaa vaihtelua. Juuri aikaisempien tuntemiemme luonnollisten vaihteluiden perusteella voimme päätellä ilmaston olevan hyvin herkkä erilaisille muutostekijöille.

Maapallon keskilämpötilan luotettava arviointi ei ole helppoa, sillä tietoa tarvitaan samalta ajanjaksolta ympäri maailman. Nykyistä keskilämpötilaa lämpimämpiä aikoja on todennäköisesti koettu ainakin jääkausien välillä noin 125 000 vuotta ja 3 miljoonaa vuotta sitten. Aiempia lämpötilan muutoksia on pystytty selittämään mm. auringon säteilyn, maan kiertoradan ja mannerten sijainnin muutoksilla. Mikään näistä tunnetuista tekijöistä ei selitä tämän hetkistä tilannetta.

Nykyinen lämpötila itsessään ei kuitenkaan tee tilanteesta vielä poikkeuksellista. Poikkeuksellista on lämpenemisen nopeus. Jääkairaus- ja sedimenttitutkimusten avulla ei löydy merkkejä näin nopeasta lämpenemisestä viimeiseen 50 miljoonaan vuoteen. Jääkausien jälkeen on tapahtunut jopa 4–7 asteen lämpenemistä, mutta noin 5 000 vuoden aikahaarukalla. Nykyisellä tahdilla keskilämpötilan arvioidaan voivan nousta 5 astetta vain sadassa vuodessa. Alueellisesti näin nopeaa lämpenemistä onkin jo havaittu. Esimerkiksi Pohjois-Amerikan arktiset alueet ovat lämmenneet kolme astetta vain 30 vuodessa.

Myös ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on poikkeuksellisen korkea, ja sen nousu on ollut nopeaa. Viimeisen 650 000 vuoden aikana hiilidioksidipitoisuus on vaihdellut välillä 180–300 ppm, kun nykyinen taso on 380 ppm. Vastaavia lukemia ei todennäköisesti ole koettu viimeiseen kolmeen miljoonaan vuoteen.

Skeptikon kommentti: Ilmasto on todella niin lyhyellä kuin pitkälläkin (geologisella) aikavälillä vaihdellut erittäin paljon, ajoittain jopa katastrofaalisen nopeasti. Selityksiä ilmastonvaihteluille on haettu auringon säteilyn, maan kiertoradan ja mannerten sijaintien muutoksista. Väitteistä huolimatta näillä ei voida tyhjentävästi selittää jääkausien esiintymistä.

Tällä hetkellä paras lisäselitys saattaa löytyä galaktisen kosmisen säteilyn vaihteluista, joka olisi edellä mainitun Henrik Svensmarkin ja israelilaisen astrofyysikon Nir Shaviv:n mukaan riippuvainen aurinkokuntamme liikkeistä linnunradan kierteissumuissa.

Väite, että nykyinen lämpiäminen olisi jollain lailla ennenkuulumatonta, eli siis ihmisen aiheuttama, ei kestä kriittistä tarkastelua. Jääkauden päättyessä lämpötila on tutkimusten mukaan oletettavasti lämmennyt tuo mainittu 4-7 astetta, mutta se tapahtui muutamassa sadassa vuodessa ehkä lyhyemmässäkin ajassa, eikä suinkaan 5000 vuoden aikavälillä (kts kuvaa 4).

Väite, että nykyisellä vauhdilla lämpötila voi nousta 5 astetta sadassa vuodessa ei ole kokonaan poissuljettu. Todellisuudessa viimeisen sadan vuoden aikana globaali lämpötila näyttää nousseen vain noin 0,8 astetta (kts kuvaa 5), eikä näköpiirissä ole mekanismia, joka voisi seuraavan sadan vuoden aikana aiheuttaa 5 asteen nousun. Mainittu kolmen asteen nousu Pohjois-Amerikan arktisella alueella 30 vuodessa on vain paikallinen anomalia, joka jää nopeudessa ja suuruudessa selkeästi jälkeen Grönlannin jääkairauksista todetulle lämpenemiselle vajaat 12.000 vuotta sitten (kuva 4). Gisp 2 lämpötila

Mitä tulee jääkausien aikaisiin hiilidioksidipitoisuuksiin niin jääkairauksista saatuja arvoja ei voida pitää kovin luotettavina. Tämä johtuu yksikertaisesti siitä, että jää ei edusta ns. suljettua systeemiä, jossa jäähän kuplina jäänyt kaasu edustaisi todella sitä ilmankehän koostumusta, joka vallitsi lumen tiivistyttyä jääksi. Lumen tiivistyminen on pitkäaikainen, monia kymmeniä tai peräti satoja vuosia kestävä prosessi, jonka aikana suuretkin vaihtelut tasoittuvat. Jäätymisenkin jälkeen kaasumolekyylit siirtyvät diffuusion avulla paikasta toiseen. Lisäksi sekä hiilidioksidi että metaani muodostavat jäässä ns. klatraatteja, jotka analyysimetodista riippuen joko kaasuuntuvat eri tahdissa kuin murskatusta jäästä vapautuvat kaasukuplat tai jäävät kokonaan analysoimatta. Näin ollen jääkairauksista analysoidut kaasupitoisuudet edustavat pitemmän aikavälin keskiarvoja ja ollen siis vain suuntaa antavia.

Menneinä geologisina aikakausina maapallon lämpötila ja hiilidioksidipitoisuus on kaiken todennäköisyyden mukaan vaihdellut suuresti ja tosistaan täysin riippumatta (kuva 5) lampotila-ja-co2-geoajassa.gif

4) Väite: Vesihöyry on kaikkein merkittävin kasvihuonekaasu

Vesihöyry on merkittävä kasvihuoneilmiötä ylläpitävä kaasu. Ilmakehässä olevista kaasuista veden erityinen ominaisuus on sen kyky tiivistyä nesteeksi ja siten sataa alas. Vesi on sadannan ja haihtumisen kautta jatkuvassa kierrossa maa- ja vesiekosysteemien välillä. Ilmakehään päätynyt vesihöyry on siis vaikutukseltaan hyvin lyhytaikainen.

Lämpötila määrää pitkälti kuinka paljon vesihöyryä ilmassa kulloinkin on. Lämpötilaa säätelevät puolestaan mm. muut kasvihuonekaasut, joiden elinikä ilmakehässä on huomattavasti pidempi. Esimerkiksi hiilidioksidi säilyy ilmakehässä vuosikymmeniä, jopa -satoja.

Vesihöyryn määrä ilmakehässä on siis pikemminkin seurausta lämpötilan muutoksista kuin muutoksien aiheuttaja. Vesihöyryn määrän lisääntyminen ilmakehässä on yksi kasvihuonekaasujen aiheuttaman lämpenemisen palautekytkentäilmiöistä. Ihmisen toiminnalla on näin ollen varsin vähäinen suora vaikutus vesihöyryn määrään. Vaikutukset ovat pikemmin välillisiä. Vesihöyryn aiheuttama palautekytkentäilmiö otetaan huomioon ilmastomallinnuksessa.

Eri ajanjaksoilla tarkasteltuna on ilmakehän kaasuilla siis erilaisia rooleja, niiden eliniästä, reaktiivisuudesta ja muista ominaisuuksista riippuen. Lyhytikäinen vesihöyry muuttaa säteilypakotetta päivien tarkastelujaksolla kun taas pitkäikäinen hiilidioksidi vaikuttaa säteilypakotteeseen vuosisadan jaksolla.

Skeptikon kommentti: Vesihöyry on todella merkittävin kasvihuonekaasu. Eri lähteiden mukaan kasvihuoneilmiötä ylläpitävistä kaasuista vesihöyryn osuus on 36-66% joskin yhdessä pilvien kanssa peräti 66-85%, hiilidioksidin 9-26%, ja muiden kaasujen 7-8% (Lähde: http://www.realclimate.org/index.php?p=142). Tässä on huomattava, että kuivassa ilmanalassa vesihöyryn osuus on tietysti pienempi ja hiilidioksidin vastaavasti suurempi. Koska auringon lämmittävä vaikutus on tietysti suurin trooppisilla ja lauhkeilla vyöhykkeillä ja etenkin valtamerillä haihtuminen nostaa ilman kosteutta, vesihöyryn vaikutus on suuri ja hiilidioksidin vastaavasti pieni. On lisäksi todettava, että hiilidioksidin lämpöabsorptio on huomattavasti nykyistä alemmillakin pitoisuuksilla lähellä kyllästymispistettä. Tämä tarkoittaa, että CO2 pitoisuuden suurikaan kasvu ei juuri lisää lämmön imeytymistä alemmissa ilmakerroksissa.

Ken on kiinnostunut voi omakohtaisesti kokeilla eri kasvihuonekaasupitoisuuksilla paljonko maanpinnalta eri korkeuksiin tai avaruuteen karkaa lämpöä esimerkiksi MODTRAN ohjelmalla.

Väite, että vesihöyryn vaikutus on lyhytaikainen ja vastaavasti hiilidioksidin pitkäaikainen johtaa helposti harhaan. Vesihöyryn kierto ilmakehässä on todella nopeata, mutta ei sen kasvihuonevaikutus mihinkään häviä koska uutta vettä haihtuu auringon vaikutuksesta jatkuvasti. Vastaavasti hiilidioksidin ns. viipymä ei ole kovinkaan pitkä sekään; vain 5-7 vuotta, ei suinkaan “satoja” vuosia. IPCC myöntää tämän, mutta ylläpitääkseen uskoa sen pitkäikäisyydestä mukaan viipymälaskelmiin otetaan lahoamisen vapauttaman ja meristä karkaavan kaasun osuus, eli hiilen koko kierto.

5) Väite: Ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousu on historiallisesti seurannut lämpötilan nousua eikä toisin päin.

Maapallon lämpötilan tiedetään vaihdelleen kohtuullisen säännöllisesti johtuen maapallon kiertoradan muutoksista eli ns. Milankovitshin sykleistä. Lämpötilan nousua on historiallisesti seurannut parin sadan vuoden viiveellä nousu ilmakehän hiilidioksidipitoisuudessa, joka on entisestään voimistanut lämpenemistä. Kiertoradan vaihtelut itsessään eivät riittäisikään selittämään suuria ilmastonvaihteluita, ja hiilidioksidin aiheuttamalla palautekytkennällä on ollut muutoksissa merkittävä rooli. Historia kertoo meille hiilidioksidin suuresta roolista ilmastonmuutoksissa.

Lämmetessä lisääntyvän ilmakehän hiilidioksidin arvellaan olevan peräisin valtameristä, jotka lämmetessään vapauttavat sitomaansa hiilidioksidia. Muutos on näin ollen tapahtunut ennemminkin meren ja ilmakehän välisessä hiilidioksidin tasapainossa. Ihmisen toiminnasta aiheutuvat hiilidioksidipäästöt ovat vain yksipuolisesti lisänneet hiilidioksidin määrää tuomalla kiertoon mukaan jo siitä poistunutta, fossiilisiin polttoaineisiin varastoitunutta hiiltä. Jos ilmakehän kasvanut hiilidioksidipitoisuus olisi peräisin merestä, voisi merien hiilidioksidipitoisuuden olettaa laskevan. Tällaisesta ei kuitenkaan ole näyttöä, päinvastoin. Myös hiilen eri isotooppien mittaukset paljastavat ilmakehässä olevan hiilidioksidin jäljittyvän fossiilisiin polttoaineisiin.

Skeptikon kommentti: Maapallon lämpötila on todella vaihdellut aikojen saatossa. Etelämantereen hyvin pitkistä jääkairausnäytteistä on analysoitu sekä lämpötila ns. “isotooppilämpömittarilla” että jäähän liuenneen ja osittain kuplissa säilyneen ilman kaasupitoisuuksia. Kun reilut neljä jääkautta lävistäneen kairauksen tuloksia verrataan lähes 450.000 vuoden aikajanalla havaitaan, että lämpötila ja hiilidioksidipitoisuus seuraavat toisiaan. Tästä on vedetty se virheellinen johtopäätös, että hiilidioksidi säätelee lämpötilaa (kuva 6). Vostok Jäänäyte T- ja CO2-analyysit.

Aineiston tarkempi analyysi osoittaa kuitenkin, että jääkaudet ovat päättyneet nopeaan lämpenemiseen, mutta eivät kohonneen hiilidioksidipitoisuuden takia, sillä sen pitoisuus nousee vasta monien satojen vuosien viiveellä, koska meriin liuennut kaasu vapautuu vähitellen valtamerien hitaan kierron takia.

Hiilidioksidiseuraa lämpötilaa myös lyhyellä aikavälillä kuten co2tempshfin.gif kuva 7 osoittaa. Tämä usean kuukauden viive johtuu ennen kaikkea merten pintaveden lämpötilavaihtelusta ja siis myös veden kyvystä absorboida kaasua. Tässä vuodenaikaisessa CO2 pitoisuuden vaihtelussa myös kasvillisuudella on merkittävä osuus.

Väitteen 4 yhteydessä esitin eri kasvihuonekaasujen suhteellisia osuuksia. IPCC:n mukaan “jokin” on käynnistänyt jääkauden jälkeisen nopean lämpenemisen, jonka jälkeen hiilidioksidi pitoisuus on lähtenyt nousuun ja sitä on seurannut veden lisääntynyt haihtuminen. Mikä on tämä “jokin”? Jos kuitenkin ilmasto.orgin sivuilla olevien mielipiteiden mukaan nykyinen hienoinen lämpeneminen johtuisi hiilidioksidista, miten on ymmärrettävissä, että jääkairausten mukaan hiilidioksidipitoisuus nousee jääkauden aikana vallinneesta alle 200 ppm:stä esiteolliseksi väitettyyn 280 ppm:ään ja voisi tuolloin aiheuttaa jopa nykyistä lämpimämmän ilmaston kuten 3. väitteessä myönnetään?

Kuten aiemmin totesin skeptikot eivät vähättele ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousua päästöjen takia. Kritiikki suuntautuu hiilidioksidin kasvihuonevaikutuksen liioitteluun.

6) Väite: Antarktiksen jääpeite kasvaa, mikä on ristiriitaista ilmastonmuutoksen kanssa.

Alueellisia muutoksia ei tule sekoittaa koko maapallon ilmaston muutoksiin. Maapallon keskiarvoa kuvaavat lukemat kätkevät taakseen suuria paikallisia ja ajallisia vaihteluita. Vaikka esim. maapallon keskilämpötila on nousussa, se ei tarkoita, että lämpötila on kaikkialla maapallolla nousussa.

Suuret jäätiköt syntyvät alueille, missä lunta sataa pitkällä aikavälillä enemmän kuin jäätä ennättää sulaa. Lämpötilan nousu lisää sulamista ja muuttaa siten jään muodostumisen ja sulamisen suhdetta. Keskimäärin jäätiköt ovat viime vuosikymmeninä pienentyneet kummallakin pallonpuoliskolla. Kuitenkin myös sateisuus on keskimäärin lisääntynyt. Yhdistettynä muihin luontaisiin vaihteluihin lisääntynyt sateisuus on voinut myös lisätä jään muodostumista. Näin on käynyt esimerkiksi osilla Antarktista; ilmastomallinnuksissa onkin arvioitu itäisen Antartiksen kasvavan jonkun verran.

Skeptikon kommentti: Valitettavasti Etelämantereen ja Grönlannin jääkentistä ja vuoristojäätiköiden jäämääristä käydään hyvin tunnepitoista keskustelua. Suurin harha liittyy uskoon, että runsaat ja suuret jäävuorit olisivat todisteita ilmastonlämpenemisestä. Todellisuudessa jäävuoret syntyvät suurten jäävirtojen työntyessä mereen. Jyrkillä rannoilla jääkielekkeiden työntyessä mereen veden noste murtaa irti klassisia jäävuoria. Loivilla rannoilla kuten monin paikoin Etelämantereella jää työntyy kauas merelle muodostaen shelffijäätä. Paksun jään plastisuudesta johtuen jää ohenee noin 200-300 paksuiseksi kelluvaksi jääkentäksi. Vuoroveden vaikutuksesta kohtaan, missä jää tulee kelluvaksi, muodostuu murtumia ja näin voi syntyä satojen neliökilometrien kokoisia pöytäjäävuoria.

Viime vuosina Pohjoisen Jäämeren jääpeitteen laajuudessa on havaittu eräiden tahojen mukaan poikkeuksellista kesäaikaista pienenemistä ja ilmastopelottelua levittävät piirit näkevät tässä jääpeitteen häviävän kokonaan. Jääpeitteen vuodenaikaista vaihtelua on aina ollut ja tulee aina olemaan. Viimevuosikymmenien aikana jääpeite on syksyisin ollut ennätyksellisen suppea. Tähän ovat vaikuttaneet ensi sijassa tuuliolosuhteista johtuva lämpimän veden työntyminen Norjan mereltä. Tämä on osittain aiheuttanut yksivuotisen jään sulamista mutta myös jäämassojen pakkaantumista. Vastaavanlaisia tilanteita on kuvattu niin koillis- kuin luoteisväylien tutkimusmatkailijoiden kertomuksissa.

Mediassa on paljon esitetty vanhoja valokuvia vuoristojäätiköistä ja verrattu tämän päivän tilanteeseen. On totta, että monet jäätiköt ovat perääntyneet voimakkaasti. Arkeologia on tästä hyötynyt merkittävästi, sillä Alpeilla on useassa paikassa paljastunut jään alle hautautuneita asumuksia ja muita ihmisen toiminnasta kertovia löytöjä. Jotkut liittyvät keskiajan lämpökauteen ja toiset jopa kivikauteen. Tässäkään ei mitään uutta ja poikkeavaa.

7) Väite: Ilmastonmuutos on liian monimutkainen systeemi tietokoneilla mallinnettavaksi.

Ilmastonmuutoksen tietokoneilla tehtävät mallinnukset perustuvat matematiikkaan ja tunnettuihin fysiikan lakeihin. Tietokonemallinnuksia ei suinkaan käytetä vain ilmastonmuutoksen ymmärtämiseen, vaan tietokonelaskelmiin perustuvat yhtä lailla monet arkiset asiat; siltojen ja rakennuksien kestävyys, talousennusteet, jne.

Ilmastoa mallintavia tietokonemalleja testataan vertaamalla niiden tuloksia tunnettuun tietoon ja havaintoihin. Malleja ajetaan menneen ilmaston tunnetuilla muuttujilla ja verrataan saatuja tuloksia havaittuihin ilmasto-oloihin ja niiden muutoksiin. Malleilla saadut tulokset ovat vastanneet hyvin tunnettua todellisuutta. Samoin mallit ovat vahvistaneet nykyiseen ilmaston muuttumiseen liittyviä havaittuja erityispiirteitä, kuten yölämpötilojen päivälämpötiloja nopeampi nousu ja arktisen alueen voimakkaampi lämpeneminen.

Parhaatkaan mallit eivät kuitenkaan ole täydellisiä, eikä tulevaisuutta voida täydellä varmuudella ennustaa. Ilmaston eri osa-alueiden muutokset tunnetaan erilaisilla varmuuksilla. Puutteet mallinnuksessa voivat johtua paitsi riittämättömästä tietokonekapasiteetista, myös havaintoihin käytetyn ajan puutteellisuudesta tai jonkun prosessin huonosta tuntemisesta ylipäätään. Tarkennuksia malleihin saadaan kuitenkin jatkuvasti, mikä parantaa saatavien tuloksien tarkkuutta.

Skeptikon kommentti: Ilmastomallit ovat kuten yleensäkin mallit todellisuuden yksinkertaistamista, jotta ne voidaan pakottaa olemassa oleviin matematiikan ja fysiikan kaavoihin. Mutta kuten kaikessa mallintamisessa epävarmuudet lisääntyvät käsiteltävän kohteen monimutkaisuuden kasvaessa ja ilmaston kohdalla tämä todella kärjistyy.

Vaikka malleja ajetaan menneen ilmaston tunnetuilla muuttujilla ja tulokset vastaavat tunnettua todellisuutta, tämä ei suinkaan tarkoita, että mallit toimivat oikein. Mallien luotettavuus kyseenalaistuu kun huomioidaan:
– IPCC:n esittämä maapallon lämpötilan muutos puolentoista sadan vuoden ajalta ei kestä tarkempaa tieteellistä tarkastelua. Muun muassa havaintoasemien sijainti ja aineiston käsittely täyttää huonosti tilastoinnin edellyttämää tasaista jakautumista maapallolla.
– Lämpötiloissa ei voida luotettavasti korjata asemien ympäristön muuttumisesta johtuvia virheitä, mukaan lukien kaupunkien lämpösaarekevaikutukset.
– Maapallon pinta-alasta yli 70 % on vettä, kuitenkin aivan viime vuosikymmeniä lukuun ottamatta kaikilta merialueilta ei ole olemassa tilastointiin kelvollisia lämpötilatietoja.
– IPCC:n mukaan mallit saadaan “vastaamaan” todellisuutta vain ottamalla mukaan kasvaneen hiilidioksidipitoisuuden oletettu lämmittävä vaikutus.
– Vesihöyryn ja etenkin pilvien huomioon ottaminen ontuu malleissa.
– Mallit eivät vastaa mittaustuloksia troposfäärin lämpötilakehitykselle (trendit). Kun mallit näyttävät troposfäärin lämpenemistä satelliitti- ja radiosondimittaukset näyttävät alenevaa trendiä (Kuva 8. ) tropo-sat-radiosond-malli-vertailu.gif .

8. ) Väite: Ilmastonmuutoksesta ei olla tieteellisesti yksimielisiä

Sataprosenttinen varmuus on tieteessä käytännössä mahdotonta ja tieteen luonteen vastaista. Kriittisyys on olennainen osa tieteellistä tutkimusta ja vie sitä eteenpäin. Jos asian sanotaan olevan tieteellisesti todistettu, se ei tarkoita jokaisen tutkijan olevan asiasta tismalleen samaa mieltä. Kyse on riittävän suuresta enemmistöstä.

Kansainvälinen, yli tuhannesta johtavasta tiedemiehestä koostuva ilmastopaneeli IPCC kerää ilmastonmuutokseen liittyvää tutkimusta ja koostaa tutkimusten enemmistön tukemat tulokset. IPCC:n koostamien tuloksien varmuustaso ilmoitetaan myös suhteessa niitä tukevien tutkimusten määrään. Paneelin tehtävä ei ole luoda yksimielisyyttä siellä missä sitä ei ole, vaan sen tulokset heijastavat myös tutkimustiedoissa näkyvää epävarmuutta.

IPCC:n uusimman, neljännen raportin mukaan on erittäin todennäköistä, että viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana havaittu lämpeneminen johtuu ihmisten aiheuttamista kasvihuonekaasupäästöistä. Tämä tarkoittaa yli 90 prosentin varmuutta. Tutkimustiedon lisääntyessä varmuus on kasvanut edellisen raportin yli 66 prosentin varmuudesta.

Skeptikon kommentti: Tieteen perusluonteeseen kuuluu skeptisyys (kriittisyys) eikä tieteen totuuksia ratkota enemmistön päätöksellä. IPCC:n alkuperäinen mandaatti oli tuottaa tietoa ilmastosta eikä suinkaan laatia ennusteita poliittisille päättäjille. Ilmastotieteen politisoituminen on tuonut median tarpeisiin kauhukuvat ja samalla myös rahoittajien tarkoitushakuiset tutkimukset.

Einsteinin kerrotaan sanoneen kun hänen teoriaansa kyseenalaistettiin “sadan” tutkijan voimin, että hänelle riittää kuin yksikin tutkija voi osoittaa hänen olevan väärässä.

On myös todettava, että monet IPCC:n toimintaan aiemmin osallistuneet tutkijat ovat eronneet ja jopa oikeusteitse vaatineet nimensä poistamista osallistujaluetteloista nimenomaan kieroutuneen raportoinnin takia.

Paneelin tehtävänä on todella arvioida tiedon luotettavuus ja kirjata epävarmuudet. Näin onkin varsinaisessa tieteellisiä perusteita koskevassa osassa (4AR WG1) tehtykin. Sen sisältämät epävarmuudet, puutteet ja lisätutkimuksen tarpeet eivät sen sijaan ole löytäneet tietään varsinaiseen päättäjille suunnattuun yhteenvetoon, jota valtaenemmistö lukee ja siteeraa. Neljännen raportin yhteenvedossa on ihmisen aiheuttaman lämpenemisen todennäköisyys nostettu aiemman raportin 66 % varmuudesta peräti seuraavaan luokkaan eli 99%:iin. Median avulla pelottelun kynnystä nostamalla saadaan ihmiset uskomaan esitettyihin uhkakuviin, vaikka todelliset havainnot eivät tällaista tue.

9) Väite: Lämpötilamittaukset ovat harhaanjohtavia ja epäselviä

Lämpötilamittauksia on tehty ja tietoja kerätty systemaattisesti viimeiset sata vuotta. Sitä edeltäviä lämpötiloja on päätelty erilaisten indikaattorien avulla. Useiden erilaisten indikaattoreiden käyttö tekee lopputuloksesta luotettavan. Tutkimukset niin puun vuosirenkaista, lumen peittävyydestä, jäätiköiden laajuuksista, kasvukauden pituudesta kuin satelliiteistakin kertovat kaikki samaa; ilmasto on lämmennyt esiteollisesta ajasta.

Nykyisistä mittauksia tekevistä sääasemista osa sijaitsee kaupunkin läheisyydessä, jolloin kaupunkien toiminnasta syntyvä lämpö (ns. heat island effect) voi vaikuttaa mittaustulokseen. Tämä ilmiö on kuitenkin tiedostettu ja vaikutuksen tarkka suuruus havaittu tutkimuksissa kohtuullisen pieneksi. Lopullisissa lämpötilatilastoissa on tämä pienikin vaikutus korjattu. Ilmiöstä ei ole lämpenemisen trendin selittäjäksi senkään takia, että voimakkainta lämpenemistä on havaittu kaukana kaupunkialueista, kuten Pohjoisnavalla.

Skeptikon kommentti: Ilmastoskeptikot eivät kiellä havaittua lämpötilan nousua, joskin väitteet lämpötilan viimeaikaisesta kiihtyvästä noususta on lievästi sanottuna “tuulesta temmattu”. Tämä näkyy hyvin selvästi, esim. Hadley keskuksen lämpötilakäyrän oikeassa laidassa etenkin jos vuoden 1998 el Niño-anomalia (kts alempana) jätetään laskuista pois (kuva 9) Maapallon keskilämpötila Tämän vuosituhannen aikana ei ole havaittavissa nousua eikä se näy myöskään alemman ilmakehän satelliittimittauksissa (kuva 10) satelliitti-globaali-t.gif.

Vuoden 1998 tavallisuudesta poikkeava lämpötila johtui Tyynenmeren el Niño ilmiöstä. Tämä luonnollinen tapahtuma seuraa ilmeisesti auringon liikettä aurinkokuntamme painopisteen ympäri. Se ilmenee Tyynen meren läntiseen trooppiseen osaan kasaantuneen normaalia lämpimämmän ja paksumman vesimassan leviämisestä itään Etelä- ja Keski-Amerikan rannikolle saakka aiheuttaen mm. Perun rannikon kalakadon.

Lämpötilan kannalta oleellista on valtava haihtuminen ja sitä kautta kosteiden ja lämmenneiden ilmamassojen levittäytyminen niin pohjoiselle kuin eteläiselle pallonpuoliskolle. Kun voimakas haihtuminen on alentanut riittävästi trooppisen merialueen pintaveden lämpötilaa, tuulet kääntyvät ja alkavat jälleen kasata lämmintä vettä merialueen länsipäähän.

Lämpötilan mittauksiin ja aineiston tilastointiin liittyvistä ongelmista on kirjoitettu paljon. Riittää kun lukee suomalaisten meteorologien (esim. Raino Heino ja Heikki Tuomenvirran) kirjoituksista minkälaisia vaikeuksia syntyy tilastoinnissa kun säähavaintoasema siirtyy uuteen paikkaan tai ympäristö muuttuu rakentamisen tai muun maankäytön takia. Taajamien lämpökuorma on kyllä tiedostettu, mutta sen riittävän tarkka korjaaminen ei onnistu nimenomaan sillä tarkkuudella minkä tilastointi edellyttää. Ei voida lähteä sellaisesta olettamuksesta, että virheet häviävät kun aineisto on riittävän suuri.

10) Väite: Hiilidioksidipitoisuuden väitetään kasvaneen koko vuosisadan, vaikka vuosina 1940-70 havaittiin selvä viilenemisen jakso.

Lämpeneminen viimeisen vuosisadan ajan on tapahtunut jaksoittain, mutta yleinen trendi on kiihtyvästi lämpenevä. Vuosisadan 11 lämpimintä vuotta on koettu viimeisten 12 vuoden aikana.

Vuosien 1940-70 välisenä ajanjaksona havaittiin noin 0,1 asteen maailmanlaajuinen viileneminen. Viilenemistä selittää mm. teollisesta toiminnasta syntyneet hiukkaspäästöt, joiden haittoihin pureuduttiin laajemmin vasta 70-luvulla. Hiukkaspäästöt viilentävät maapalloa ja ovat aiemmin ”peittäneet” lämpenemistä. Havaittu viileneminen myös korreloi auringossa havaittujen muutosten kanssa. Ajanjaksona oli lisäksi useampia merkittäviä tulivuortenpurkauksia, joiden hiukkaspäästöillä on viilentävä vaikutus.

Vaikka hiilidioksidipitoisuus on kasvanut koko vuosisadan, on myös arvioitu, että se on vasta 70-luvun tienoilla saavuttanut kriittisen määrän, jolloin sen vaikutus on kasvanut ns. luonnollisia tekijöitä merkittävämmäksi.

Kuten aiemmin totesin ilmasto muuttuu koko ajan, milloin nopeammin milloin hitaammin. Kaikkia tähän johtavia tekijöitä ei tunneta, joten ei voida myöskään väittää, että hiilidioksidin vaikutus olisi 70-luvulla vihdoin saavuttanut kriittisen määrän. Tämän oletetaan aiheuttavan kiihtyvän lämpötilan nousun sekä äärevien sääolojen lisääntymisen. Ajatus ilmaston mahdollisen lämpenemisen torjunnan kiireellisyydestä tuntuu täysin “hatusta vedetyltä” etenkin kun tiedostetaan vaikkapa keskiajan lämpökaudella vallinneet ihmisten hyvinvoinnille otolliset olosuhteet. Kylmä tappaa – ei lämmin.

Jos halutaan hakea syitä väitetylle kiihtyvälle lämpenemiselle, niin eikö maapallon väestön räjähdyksenomainen kasvu tai vaikkapa rajut maankäyttömuutokset kelpaisi paremmin kuin hiilidioksidi? Jos sen sijaan halutaan parantaa ihmisten elinoloja niin se onnistuu vain turvaamalla kaikille puhdasta vettä ja hengitysilmaa, sekä nostamalla kehitysmaiden koulutustasoa. Totuuden nimissä täytyy myös korostaa energian säästön ja korvaavien enrgiamuotojen kehittämisen tarpeellisuutta, sillä käyttökelpoisimmat fossiiliset polttoaineet kuten öljy ja kaasu ovat kasvavan kulutuksen myötä vääjäämättä ehtymässä.

Advertisements

Responses

  1. Erinomainen ja kattava kirjoitus! Vielä kun se Oraskin eksyisi tänne lukemaan. 😉

  2. Mitenkäs, kun sinäkin myönnät, että CO2 aiheuttaa kasvihuoneilmiöstä merkittävän osan tässä kommentissa mutta täällä:

    http://ilmasto.wordpress.com/about/

    …sanot, että

    ”ihminen kyllä pilaa lähiympäristönsä ja paikoin laajemminkin, mutta globaalin lämpötilan säätelyyn hänen keinot ovat vielä olemattomat”

    Ihminen on kuitenkin lisännyt CO2-pitoisuutta ilmakehässä noin 35 %!

    Saan sellaisen käsityksen, että mielestäsi CO2 aiheuttaa kasvihuoneilmiötä, mutta ihmisen aiheuttama CO2 ei? Ei ymmärrä, selitä, kiitos.

  3. RealClimatesta:

    http://www.realclimate.org/index.php/archives/2007/06/a-saturated-gassy-argument/

    ”So, if a skeptical friend hits you with the ”saturation argument” against global warming, here’s all you need to say:

    (a) You’d still get an increase in greenhouse warming even if the atmosphere were saturated, because it’s the absorption in the thin upper atmosphere (which is unsaturated) that counts

    (b) It’s not even true that the atmosphere is actually saturated with respect to absorption by CO2,

    (c) Water vapor doesn’t overwhelm the effects of CO2 because there’s little water vapor in the high, cold regions from which infrared escapes, and at the low pressures there water vapor absorption is like a leaky sieve, which would let a lot more radiation through were it not for CO2, and

    (d) These issues were satisfactorily addressed by physicists 50 years ago, and the necessary physics is included in all climate models.”

  4. Oletusasetuksilla ModTranilla leikkiminen osoittaa, että esiteollisesta nykypäivän pitoisuuksiin, siis:

    280 ppm -> 380 ppm

    …aiheuttaa 1,4 W/m2 säteilypakotevaikutuksen ja

    380 ppm -> 480 ppm

    …aiheuttaa 1,1 W/m2 säteilypakotevaikutuksen.

    Vaikutus on siis reippaasti suurempi, kuin Auringon vaikutus:

    Onko tuo ModTran aivan pielessä vai saako oletusasetuksilla ilman pilviä täysin vääriä lukemia?

  5. Tuukka: ”Mitenkäs, kun sinäkin myönnät, että CO2 aiheuttaa kasvihuoneilmiöstä merkittävän osan tässä kommentissa mutta täällä:”
    En tällaista kohtaa löydä ja jos olisi niin se olisi minun kohdaltani varsinainen lapsus. Ihan alussa kirjoitan vain: Itse pidän hiilidioksidin merkitystä kasvihuonekaasuna liioitteluna.
    Väitteen 1 kohdalla kirjoitan: hiilidioksidin vaikutus on vain pieni murto-osa vesihöyryn lämpöä pidättävästä vaikutuksesta.
    Edelleen myöhemmin kirjoitan: ..Todellisuudessa hiilidioksidin lämmittävä vaikutus on karkeasti liioiteltu…JOTEN LUO UUDESTAAN tai näytä kohta missä olen kirjoittanut väärin.

    RealClimate’n esittämät väitteet eivät pidä paikkaanssa ja ovat jope keskenään ristiriitaiset
    a) yläilmakehässä CO2 ei ole kyllästynyt koska se säteilee osan enrgiastaan ylös ja sieltä avaruuteen.
    b) kyllä CO2:n kyky absorboida on LÄHES kyllästynyt eli lisä CO2:ta ei juurikaan lisää absorptiota.
    c) vesihöyryn vähyys stratosfäärissä on totta, mutta sieltähän lämpö joka tapauksessa karkaa avaruuteen. Turha väite kuten myös d)

    Kirjoitat: Vaikutus on siis reippaasti suurempi, kuin Auringon vaikutus ja LINKKI kertoo, että auringon säteilyn intensiteetti ilmakehän yläpinnassa on noin 1366 W/m2, kun MODTRAN antaa oletus arvoilla;Iout, W / m2 = 258.862 Ground T, K = 288.20. Olet ilmeisesti ymmärtänyt koko asian väärin.

  6. ”Vesihöyry on todella merkittävin kasvihuonekaasu. Eri lähteiden mukaan kasvihuoneilmiötä ylläpitävistä kaasuista vesihöyryn osuus on 36-66% joskin yhdessä pilvien kanssa peräti 66-85%, hiilidioksidin 9-26%, ja muiden kaasujen 7-8% (Lähde: http://www.realclimate.org/index.php?p=142). Tässä on huomattava, että kuivassa ilmanalassa vesihöyryn osuus on tietysti pienempi ja hiilidioksidin vastaavasti suurempi.”

    Eikö 9-26 % kasvihuoneilmiöstä ole MERKITTÄVÄ OSA??

    Tarkoitin tietenkin tuolla Auringon aktiivisuuden muutosten aiheuttamaa vaikutusta, joka aurinkosyklien väleillä on noin 1W/m2. CO2-pitoisuuden lisääntyminen vaikuttaa paljon enemmän kuin aurinkosyklit.

    Iout muuttuu 1,4 W/m2 kun esiteollisen ajan CO2-pitoisuus nostetaan nykypäivän pitoisuuksiin ja 1,1 W/m2 kun nykypäivästä nostetaan pitoisuutta 100ppm.

    Paljonko Auringon säteily on lisääntynyt viimeisten 100 vuoden aikana ilmoitettuna wattia per neliömetri?

  7. Siteerasin nimenomaan sinun käyttämääsi RealClimate sivustoa, koska sen nyt ilmeisesti hyväksyt kyseenalaistamatta.

    Tuo käyttämäni sanonta ”kuivassa ilmanalassa” tarkoittaa lähinnä hiekka-aavikoita, jossa maan pinta on todella lämmin ja hyvä säteilijä, siellä tuo CO2 suurempi vaikutus on mahdollinen. Sama tietysti koskee lumilakeuksia pakkasella, mutta tuolloin tietysti IR säteily on huomattavasti vähäisempää.

    Tässä täytyy muistaa, että ”mustan kappaleen” säteily kasvaa neljännen potenssin mukaan.

    Olisi tietysti pitänyt pysyttäytyä muissa lähteissä kuin RC, sillä yleisimmin käytetty arvo CO2:lle on 8-9% kasvihuonevaikutuksesta. Koko maapallon mittakaavassa on kuitenkin oikeampi ottaa huomioon vesihöyryn toimen esiintymismuoto eli pilvet. Tällöin kuva muuttuu: pilvipeite 52 %, vesihöyry 36 %, hiilidioksidi 9 % ja otsooni 3 %.

    Aurinkosyklin aikainen säteilyintensiteetin vaihtelu on todella pieni, mutta sen sijaan auringon aktiivisuuden muut tekijät, aurinkotuuli, heliosfäärin muutokset jne kaikki vaikuttavat maapallomme ilmastoon. Mainitsin Maunder ja Dalton minimit – niistä voi jatkaa keskustelua.

    Tulen lähiaikoina kirjoittamaan koosteen hiilidioksidin vaikutuksesta ilmastoon sellaisena kun sen näen keskusteltuani itseäni huomattavasti osaavimpien kanssa. Sen lopputuloksessa tulen ilmeisesti osoittamaan, että CO2’n vaikutus on suuresti liioiteltu ja että CO2 päinvastoin edesauttaa lämpötilan normalisoitumista.

  8. Väitteestä 9: Onko tietoa että mihin nuo esmes USHCN/GHCN datassa käytetyt UHI-korjauskertoimet oikein perustuvat, kun climateauditissa viime aikoina esitettyjen vertailukäppyröiden mukaan näyttää siltä, että havaintoasemien VANHEMPAA mittausdataa on korjattu viileämmäksi, eikä tuoreempaa? Siis juuri päinvastoin kuin tyhmempi luulisi UHI-efektin kompensoimiseksi tehtävän…

  9. Niin, ja onko muuten asia tosiaan niin, että suuri osa ratkaisevien (=IPCC:n ja sitä kautta poliittisissa päätöksissä käytettävien) tutkimusten datasta ja laskenta- ym. menetelmistä EI OLE JULKISTA, siis niitä eivät riippumattomat tutkijat saa edes pyynnöstä, eivätkä tulokset siten ole muiden rekonstruoitavissa ja evaluoitavissa?

    Jos näin tosiaan on (kuten ClimateAuditin kirjoituksista annoin itseni ymmärtää), niin jokin tosiaan haiskahtaa perin juurin epäilyttävältä…

  10. Arnold! Tuosta ensimmäisestä aiheesta en ole paneutunut koko asiaan, mutta muistaakseni Hansenin putiikki joutui Steve MacIntyre’lle myöntämään, että lämpimin vuosi olikin 1934?

    Pidän Climate Audit’in kirjoituksia arvossa, mutta en ole tähän kysymykseen perehtynyt, mutta sen verran tiedän, että Steve on todella joutunut kovistamaan niitä vähäisiäkin tietoja ja koodeja mitä hän on saanut.

    Toisaalta ilmastomallit ovat ilmeisesti sen verran monimutkaiset, että itse olen kallistumassa ajatukseen ettei kukaan hallitse niitä yksinään. Suhtaudunkin malleihin suurella epäilyllä. Kasvihuonekaasujen pakotelaskelmista ei tunnu mistään löytyvän pätevää tietoa.

    IPCC 4AR WG1 ja teknisissä raporteissa viitataan hyvin paljon erilaisiin tutkimuksiin, eikä niiden esille kaivaminen oikein helpolla suju näin eläkeläiseltä (ei ole organisaatioiden omaamaa hyvää kirjastopalvelua).

    Kuten sanot koko asia haiskahtaa.

  11. Kyse oli tosiaan vain USA:n lämpötiloista.

    Kannattaa katsoa, kuinka järkyttävän paljon löydetyt virheet vaikuttivat:

    http://tuukkasimonen.blogspot.com/2007/08/vuosi-1934-historian-lmpimin.html

    On muuten outoa, että koko ikänsä tiedemaailmassa ollut arvostaa koko tieteilijän uran aikana pari hassua julkaisua aikaan saaneen McIntyren (joka ei edes ole minkään sortin ilmastotieteilijä) blogimerkintöjä enemmän kuin vertaisarvioituja tutkimuksia.

  12. On ilmiselvää, että lisätietoa kaivataan ja sitä saadaan. Keskeinen tieteellinen näyttö ihmisen toiminnasta aiheutuneiden hiilidioksidipäästöjen vaikutuksesta alailmakehän lämpenemiseen kuitenkin puuttuu, joten koko kasvihuonekaasuteoria on vakavassa kriisissä, josta se oman veikkaukseni mukaan ei tule toipumaan ennalleen.

    Päästörajoituksia kannattavien toimintaan on liittynyt runsaasti uskonnollisia piirteitä. Ilmasto.org-kaltaiset sivustot, joissa pelotellaan lukuisten asiavirheiden kanssa lähinnä lapsia, eivät lainkaan nosta arvostustani näitä ilmastouskovaisia ja heitä seuraavia hyödyllisiä laumasieluja kohtaan.

    Tieteestä yritetään hankkia perusteita puuttua ihmisten toimintaan samalla tavalla kuin rotuoppien kulta-aikana viime vuosisadalla. Suhtautuminen ilmastokysymykseen noudattaa aika selkeästi vanhaa oikeisto/vasemmisto -jakoa. Vihreille oman aseman määrittäminen on niin kiusallista, että he ovat yksipuolisesti julistautuneet olevansa oikeisto-vasemmisto -akselin sijaan ”muiden edellä”.

    Oikeisto-vasemmisto -akseli on erittäin yksinkertainen kuvaus yhteiskunnasta, vaikka sen keskeinen osa – suhtautuminen yksilönvapauteen – on edelleen ajankohtainen. Se on myös hyvä ”happotesti” niille, joiden mielestä valtion tulee toiminnallaan estää sellainen törsääminen, jota varakkaat harrastavat lentomatkoineen ja maastureineen, sillä ”sen pitää riittää kaikille, mikä riittää minulle”.

    Ihmisten hyvinvointi ja onnellisuus ei ilmastososialisteille ole merkityksellinen asia, koska luonnonsuojelun nimissä harjoitetaan niin hirveää rotupolitiikkaa, ettei kukaan olisi uskonut Stalinin ja Maon katselevan kateellisena tätä aikaa, kun fanaattisimmat luonnonsuojelijat vaativat ihmiskunnan määrän supistamista murto-osaan nykyisestä ”Maapallon pelastamiseksi”. Kuten jokainen voi arvata, jäljelle jäävä murto-osa ihmiskunnasta ei takuulla asu Uralia idempänä eikä Sisiliaa etelämpänä.

    Vertaisarvioitujen tutkimusten ylikorostaminen kuvastaa kirjoittajan kyvyttömyyttä ymmärtää sitä, kuinka tiedettä tehdään, kuinka tiedemaailma toimii ja ennen kaikkea sitä, että omaa tieteellistä näyttöä ei ole ollenkaan. Omat suosikkini vertaisarvioiduista tutkimuksista löytyvät teologisesta tiedekunnasta samoin kuin kaikki naistutkimukseen liittyvät sepitelmät. Ne ovat lapsellisen kaikenvoipaisuuden innolla tehtyjä irrallisia havaintoja tästä maailmasta vailla todellista merkitystä millekään muulle kuin kirjoittajan ja arvioijan velanmaksukyvyille.

  13. Tuukka: ”On muuten outoa, että koko ikänsä tiedemaailmassa ollut arvostaa koko tieteilijän uran aikana pari hassua julkaisua aikaan saaneen McIntyren (joka ei edes ole minkään sortin ilmastotieteilijä) blogimerkintöjä enemmän kuin vertaisarvioituja tutkimuksia.”

    Juuri siksi, että olen ollut yli 40 vuotta aktiivisesti tieteessä kiinni on johtanut siihen, että pyrin ensisijaisesti itse arvioimaan kirjoituksia kuin uskomaan vertaisarviointeihin sokeasti.

    Mitä tulee vuoden 1934 merkitykseen, olen samaa mieltä, että sen vaikutus on pitkänajan tilastoinnissa pieni, mutta sen arvo piileekin siinä, että se kumoaa väitteen 2000 luvun lämpötilaennätyksestä USA:ssa

    Eihän McIntyre missään väitäkään olevansa ilmastotutkija, vaan peruskoulutukseltaan matemaatikko, mutta laajentanut osaamistaan taloustieteen ja tilastotieteeseen.

  14. Stephen McIntyre on geologi joka on työssään joutunut syvällisesti perehtymään matematiikkaan.
    Hän on huomattavasti älykkäämpi ja monipuolisempi kuin mitä tässä foorumissa on esitetty.
    Hän on pystynyt löytämään merkittäviä virheitä IPCCn käyttämistä lähteistä.
    Arnold kysyi mistä tuo USAn lämpötilasarjojen vanhemman osan aleneminen johtui. Se perustui mittausten kellonajan muutoksesta johtuvaan vääristymään joka on tapahtunut joskus 1900-luvun aikana. Muutos (en nyt muista kellonaikoja) on arvioitu vaikuttaneen jotakin 0,05-0,1 astetta kohottavasti 1900-luvun jälkipuolella.
    Toinen ”hockey stick” murskaaja Ross McKitrick on taloustieteilija, joka on erikoistunut pitkiin aikasarjoihin ja siten hyvin etevä matemaatikko ja tilastotieteilijä, on muutamassa artikkelissa osoittanut että viime vuosikymmenien maapallon keskilämpötilan kohoamisesta noin puolet
    perustuu urbaaniin lämpenemiseen.
    McKitrick osoitti myös IPCCn raportin arvioijana että maapallon keskilämpötilan 1900-luvun kohoaminen ei poikkea sattumanvaraisesta muuntelusta 90% varmuudella kuten Phil Jones esitti raportissa. Kahteen draftiin Jones ei lainkaan reagoinut McKitrickin kritiikkiin virheellisestä matemaattisesta menetelmästä (McKitrick siteerasi tärkeitä matemaattisia teoksia)
    mutta Jones kirjoitti lopulliseen versioon että hän ei usko että siteeratut matemaatikot ovat oikeassa, en muista sanatarkasti miten hän sen ilmaisi mutta tuo oli sisältö. Tällä hetkellä me siis olemme Jonesin uskomusten varassa.

    Urbaania muutosta ei IPCCn raporteissa ole arvioitu yhtä tarkasti kuin lämpötilojen lukemisen kellonaikoja, mutta sitä on alettu tehdä uudestaan sen jälkeen kun mm. McIntyre alkoi tutkia vanhempia yrityksiä ja löysi lisää virheitä lämpötilasarjoista ja niiden tulkinnoista.

    Hollantilainen Hans Erren on omilla kotisivuillaan osoittanut menetelmän miten eurooppalaisia lämpötilasarjoja on korjattavissa urbaanin lämpenemisen suhteen. Se tapahtuu vertaamalla ristiin läheisiä aikasarjoja ja laskemalla erilaisia korrelaatioita. Muistaakseni Pariisin aikasarja osoitti 1900-luvun ajan poikkeamaksi n. 0,3 astetta urbaania läpenemistä joka arvo pitää vähentää trendistä.

  15. Kiitos Larry kommentistasi. Lisään tähän Steve McIntyren erinomaisen tosin ehkä liiankin laajan ilmastoblogin osoitteen aiheesta kiinnostuneiden hyväksi: http://www.climateaudit.org/ Vasemmalla sivustalla on hyvin erilaisia, mutta kaikki aiheeseen liittyviä linkkejä, mm. Ross McKitrickin kirjoitus lätkämailakäyrästä: http://www.climateaudit.org/index.php?p=166

  16. Larry puhuu kyllä nyt läpiä päähänsä. Stephen McIntyre EI OLE geologi. Wikipediasta:

    ”He holds a Bachelor of Science degree in pure mathematics from the University of Toronto. He was offered a graduate scholarship to study mathematical economics at MIT, but chose instead to study philosophy, politics and economics at the University of Oxford. After graduation he returned to Toronto.”

    McIntyrestä ei tee geologia se, että hän on työskennellyt firmoissa, jotka geologiaa harrastavat yhtään sen enempää kuin Hjallis Harkimosta tekee jääkiekkoilijan se, että hän omistaa jääkiekkojoukkueen.

    McKitrick löysi jonkinlaisen korrelaatiosuhteen BKT:n nousulle ja lämpötilojen nousulle, mutta jättää kokonaan huomioimatta sen, että lämpeneminen on suurinta siellä, missä ihmisasutusta ei ole tuhansiin kilometreihin ja että satelliittimittaukset ovat ERITTÄIN hyvin linjassa maamittausten kanssa.

    Viime vuosisadalla kaupunkien ulkopuoliset mittausasemat osoittivat 0,7 asteen lämpenemistä, mikä on enemmän kuin kaikki mittausasemat mukaan luettuna (sisältäen siis UHI-korjatut kaupunkien mittausasemat).

    Lisää UHI-juttua täällä: http://logicalscience.blogspot.com/2007/09/toughstations.html

  17. Se onko joku geologi vai ei on täysin sivuseikka näillä sivuilla. Itse olen geologi mutta viimeiset lähes parikymmentä vuotta ja ennen kaikkea 2002 eläkkeelle siirtymisen jälkeen lähes kaiken tarmoni olen pyhittänyt ilmastonmuutoksen ymmärtämiseksi, siis mitä tiede sanoo ja mitä uskotaan tai halutaan sen sanovan.

    Toistaiseksi en ole sensuroinut kommentteja, mutta vastaisuudessa toivon, että pysyttäisiin itse tieteessä eikä niinkään tieteen tekijöissä. En tule myöskään hyväksymään minkäänlaista henkilöherjaa.

  18. Tunnetut ilmastotutkijat kiistävät hallitsevansa matematiikka vaikka ovatkin saaneet arvosanoja matematiikan alalla. Sitä vastoin he aina korostavat hallitsevansa ilmastotutkimusta ja sillä perusteella vältelleet käyttämästä riippumattomia matemaatikkoja. McIntyre ei ole koskaan väittänyt olevansa ilmastotutkija, mutta korostanut että ilmastotutkijoiden pitäisi tehdä yhteistyötä riippumattomien matemaatikkojen kanssa jotta he eivät tekisi kaikkia niitä virheitä joita nyt löytyy vanhoista tutkimuksista. Ongelma koskee lähinnä rekonstruktioita ja pitkiä aikasarjoja.

    ”Viime vuosisadalla kaupunkien ulkopuoliset mittausasemat osoittivat 0,7 asteen lämpenemistä”
    Tämä on juuri se kiistanalainen asia joka on arvioitava uudestaan. Alkuperäiset laskelmat lähtivät siitä että raja urban/rural välillä on 50.000 asukasta. Hans Erren on osoittanut että nouseva poikkeama on selvä asutuksen kasvaessa jo 5000 asukkaan kohdalta ylöspäin ja vähenee hyvin suurissa kaupungeissa.
    Ongelma on lisäksi että monella mantereella niin sanotut ”rural sites” (esim. Venäjän alueella) ovatkin paikkoja jotka ovat erittäin nopean muutoksen kohteita (raaka-aineita, energiaa). Mittauspisteet ovat siirtyneet moneen kertaan eikä ”läheisiä” mittauspaikkoja voi käyttää korjauksiin koska nekin ovat olleet muutosten kourissa.

    Maailman laadukkain ilmastodata oletetaan olevan USAn aineisto. Siinäkin alkaa nyt ilmetä ongelmia tulkinnoissa. Nasa on joutunut korjamaan erilaisia algoritmeja joita on käytetty trendien esityksissä. Se on ehdottomasti McIntyren ansiota.

    McIntyren suurin ansio on kuitenkin se että hän on onnistunut saamaan julkisiksi monia ilmastoaineistoja sekä laskentamenetelmiä joita on pidetty salassa vuosikausia (vrt Naturen korjaus). Edelleen Thomsonin jääkairausaineistoja on salassa (lähes 20 vuotta) vaikka niihin vedotaan erinäisissä tutkimuksissa.

    Itse biologina voin varsin hyvin tehdä tutkimuksia keskilämpötilan vaikutuksiin orgaaniseen luontoon. IPCCn raporteissa vedotaan usein tutkimustuloksiin joissa ei ole käytetty homogenisoituja lämpötilatietoja lähtökohtana. Tässä meillä on suomalainen ongelma. Kuuden paikkakunnan homogenisoituja lämpötilatietoja (siis perusdatat 1900-1990) ei ole julkistettu missään. Raino Heinon väitöskirjassa tietoja on käytetty synteesikäyrissä mutta numeroita on mitattava suoraan käyristä.

    Tuukka aliarvioi McKitrick & Michaelsin laskelmia jotka ovat huomattavan edistyneitä useine testeineen (paljon muuta kuin BKT). IPCC ei pystynyt torjumaan argumentteja muuttamatta omia premissejään.

    Tutkija ei käytä Wikipediaa lähteenään.

  19. Tuukan mielestä siis pintalämpötilojen ja satelliittimittausten samankaltaisuus on osoitus ensinmainittujen korkeasta laadusta. On mainiota, jos satelliittimittauksia käytetään epäluotettavien pintamittausten kalibrointiin, mutta valitettavasti tässä ei ole vielä päästy puusta pitkään.

    Sekä HadCRUT että GISS osoittavat edelleen korkeampaa globaalia keskilämpötilaa kuin satelliittimittaukset. Yksi selitys tälle on hyvin todennäköisesti se, että pintamittauksista ei ole vieläkään siivottu riittävästi laatuongelmia. Jonesin ja Hansenin kaavamaiset (ja salaiset) juustohöylämenetelmät eivät kelpaa, ainakaan meille maantietelijöille, jotka olemme itse opiskeluaikoina mitanneet mikroilmastoja ja piirtäneet isotermikarttoja lämpösaarekkeista.

    Boris ja Larry kiittelevät lämpötiladatan viimeaikaisesta laadunvalvonnasta vain McIntyreä. Hänen panoksensa on kuitenkin ollut historiallisen datan korjaamisessa, kun taas nykyisen mittausverkon ongelmat on paljastanut kalifornialainen meteorologi Anthony Watts.

    Watts ei tietääkseni myöskään ole tehnyt vertaisarvioituja ilmastotutkimuksia, onneksi. Sen sijaan hän on pystynyt osoittamaan, että ainakin USA:n säähavaintoasemilta joka päivä saatavat lukemat ovat suurelta osin erittäin kyseenalaisia.

    http://wattsupwiththat.wordpress.com/
    http://www.surfacestations.org/

    Pintalämpötilojen huolellinen oikaiseminen vaatisi aivan tolkuttoman suuren työmäärän, ja on häpeä ettei mikään virallinen taho ole ottanut sitä tehtäväkseen. Wattsin surfacestations-projekti joudutaan ilmeisesti toistamaan vapaaehtoisvoimin myös muualla maailmassa. Luulisin, että Suomesta ei löydy yhtä kamalia mittausasemia kuin USA:sta.

    Borikselle kiitokset hyvästä blogista – ja Tuukalle sinnikkyydestä. On hyvä, että edes joku ilmastoherätyksen saanut viitsii väitellä meidän ”denialistien” kanssa eikä nosta nokkaansa kohti taivasta kuten tämän uuden uskonnon nokkamiehet.

  20. Kiitos Matti täydentävistä tiedoista ja anteeksi että moderointi kesti lähes 2 kuukautta. Tony Watts on todella tuonut tutkijoiden tietoisuuteen USA:n meteorologisten asemien sekalaisen kunnon. Uskon, että meillä Suomessa tilanne on varmaan paljon paremmalla tolalla.

    Uusimmat satelliittimittaukset osoittavat lämpötilojen nousun hiipuneen tällä vuosituhannella ja mikä mielenkiintoisinta on, että myös Hadley keskuksen tulokset osoittavat samaa. Olemmeko siis menossa kohti aurinkotutkijoiden ennustamaa kylmempää ilmastojaksoa vai onko kyseessä vain ohimenevä heilahdus on vielä ratkaisematta – odottakaamme vielä ne 15 vuotta, jonka jälkeen IPCC:n keväisen tiedotteen mukaan lämpötila lähtee jälleen rajuun nousuun. ”Mallit kertovat” komissaario Palmu.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: