Kirjoittanut Boris Winterhalter | helmikuu 2, 2009

Poliittinen agenda

Maailmalta löytyy kasvava määrä ihmisiä (tutkijoita), jotka ovat kääntyneet IPCC uskovaisista todellisiksi skeptikoksi mitä tulee tulevaisuuden ilmastoon ja poliittiseen agendaan.

Seuraava teksti löytyy todellisen skeptikon sivuilta: http://www.green-agenda.com/index.html

Hän esiintyy anonyyminä ilmeisesti henkilökohtaisista syistä. Verrattain helposta englanninkielisestä tekstistä käy selkeästi ilmi, että hän on todella syvästi pettynyt vihreän liikkeen taustavoimien tapaan ajaa häikäilemättömästi omia tavoitteitaan. Teksti on verrattain helppoa englantia.

About the Author

Since publishing this website I have received a number of enquiries regarding my background and motiviation. So I have decided to add this page to describe my personal ’path of discovery’ and why I felt compelled to write these articles. So here goes…

During my youth I spent many hours in the ’great outdoors’ hiking, climbing, fishing and sailing, and I came to the conclusion that protecting and managing the environment would be an interesting and useful career. So I headed off to university and completed a bachelors degree in Biology, and then earned a postgraduate diploma and a masters degree in Environmental Science. Since then I have worked for a number of government environmental agencies and am currently employed as an Environmental Analyst in an agency that is responsible for implementing sustainable development in accordance with the requirements of Agenda 21. Although I had studied various UN conventions, treaties and protocols at university I did not realise their true implications until I became involved in preparing policies and action plans to implement them ’on the ground’.

Over time I became more and more disconcerted with the intrusive regulations being introduced in the name of environmental protection. A typical example I personally encountered is a farmer who wanted to construct a small duck pond. In my region this requires a permit. After going through the process, and paying $500, he dug the pond but later decided it would be better in a slightly different location. So he had to get a new permit to fill in the hole, and another permit to dig the new pond!! Absurd! In my region there is currently one environmental permit for every four people and rising fast. These permits have a lifespan of up to 30 years. An environmental inspector can make an unannouced inspection of any property for which a permit has been issued in order to assess compliance.

In my previous position I spent 8 hours a day making these inspections. People not complying with their permits were issued with ’on the spot fines’. In my view less than 20% of these permits were actually contributing to good environmental outcomes like preventing degradation and protecting biodiversity. I kept asking myself ’what has this got to do with environmental management?’ Even more disturbing was the fact that all our policies and plans were required to begin with a description of how they met the objectives of Agenda 21 and various other UN agreements, and were audited too determine how they complied with UN requirements. So I started looking into who the primary architects were behind Agenda 21, the Earth Charter, the GBA, the Kyoto Protocol, and the various conventions on biodiversity and conservation.

I was amazed to find that the same names kept appearing. In fact the same person is listed as the chief author of all those documents I just listed. He also headed the UN Reform Committee, authored the UN report on Global Governance, was the Assistant Secretary-General of the UN (#2) in charge, president of the UN ’University of Peace’ and the leader of the Baha’i movement in North America. His name is Maurice Strong.

So I read every book, speech and lecture I could find authored by Mr Strong. I was absolutely anstonished by his worldview. And this man was #2 in charge of the UN for 12 years!! I also researched the other leaders, and most vocal proponents, of the modern green movement. I was amazed that the same phrases and concepts were being used by all of them. I read all the UN environmental reports and policies, all Al Gore’s books, all of James Lovelock’s books, Robert Muller, Paul Erhlich, Tim Flannery, and many more. They are full of references to the earth as a sacred sentient super-organism which is being destroyed by humanity’s untamed destructive behaviour.

Then I started researching the speeches given by political leaders who are the most vocal about green issues e.g. Tony Blair, Angela Merkel, Arnie, Gordon Brown, Gorbachev etc. It is as if they are all singing off the same songsheet. I also looked into the writings of the most vocal scientists such as James Hansen, Stephen Scheinder and Michael Mann. I was again amazed how many times they refer to the earth as a sentient super-organism called Gaia. Anyway … I have been researching lots of people and documents. And then I wondered if there were any links between these people, since they had such similar ideologies.

Then I discovered that many of them belonged to a group known as the Club of Rome. Current members of this ’Club’ include Al Gore, Javier Solana, Bill Clinton, Mikhail Gorbachev, Tony Blair, Jimmy Carter, Stephen Scheider, Bill Gates, David Rockefeller, George Soros, Ted Turner and many other influential leaders. Sometimes I think this must just be a bad dream, but when you read what they say, in their OWN words, and then you see it all unfolding… I’m not a conspiracy theorist but sometimes, in the face of overwhelming evidence, you just have to accept that there is more going on that meets the eye.

And so, based on my research, I have become personally convinced that ’climate change’ is being used to implement a much deeper agenda. In order to protect Gaia from the ’voracious beast of capitalism’ they must strike at the beast’s lifeblood – fossil fuels. And in order to transition to ’sustainable global earth community’ they must implement a new form of governance which will allow them to control, and ultimately reduce, human activity on this planet. I was quite dismayed when I first discovered all this, especially since I am a Christian, and wondered ’why did I waste seven years training for a career in an area that is being used to deceive so many?’ and I then felt strongly compelled to warn others as best I could. And so I decided to write this website. I have tried to keep it as clear and concise, except it seems for this page, and use as many quotes and excerpts from official documents as possible.

Advertisements

Responses

  1. Boris, voisiko olla että kirjoittajan anonyyminä esiintymiseen on aivan muut syyt…

    http://www.clubofrome.org/eng/people/

    Rooman klubiin ei kuulu heidän sivustonsa mukaan yksikään tuossa luetelluista vaikuttajista. Jos tämä ei ole tarkoitushakuinen valhe, niin mikäköhän tämän eroavaisuuden selittää?

    -Tuomas

  2. Vihreän agendan pohdiskeluksi luokittelemani sivujen esilletuomisella halusin herättää keskustelun niistä taustavoimista, joiden tiedetään tai uskotaan vaikuttavan tavoitteenaan maailman hallinto (World governance).

    Itse rajoitan pohdiskeluni ilmastonmuutokseen. Siinä en näe miten nykyinen kaiken median vallannut usko ihmisen kykyyn säädellä ilmastoa olisi voinut kehittyä ilman ”sisäpiiritoimintaa”. Suurella rahalla suoritetulla lobbauksella yhdessä päättäjien ”hyväveliverkostoilla” maailmaa on pyritty ennenkin hallitsemaan.

    Itse olen törmännyt Green Agendassa mainittujen ”think tankien” tapaisiin ohjailuihin useassa yhteydessä ja vieläpä varsin uskottavien tahojen kertomina.

    Onneksi päättäjät ja heille läheiset piirit koostuvat ihmisistä, joilla on myös omat tavoitteet, joten enemmistöpäätökset ovatkin usein vesitettyjä kompromisseja.

    Idealismi on hieno asia, mutta toivottavasti järjellekin annetaan tilaa.

  3. Mie kun taas taloustoimittaja Paul Robertsin ja MIT:n systeemidynamiikan tutkimuksiin pohjaavat kirjat luettuani oon entistä vakuuttuneempi siitä, että Rooman klubi -think tankin ohjailu on ollut vain hyvästä. Klubin jäsenien mihinkään vallanhimoiseen ’world dominance’ -tavoitteeseen en ikipäivänä usko.

    Suositeltavaa luettavaa:
    Paul Roberts: ”Kun öljy loppuu”
    Meadows et al. ”Kasvun rajat – 30 vuotta myöhemmin”

    Nykyinen pitkälti bruttokansantuotteeseen ja neljännesvuosituloksiin tuijottava yhteiskunta kun ei tunnu pitkällä aikavälillä hyvältä vaihtoehdolta. En voi ymmärtää, miksi Boris näet Rooman klubin toiminnan niin negatiivisessa valossa.

    -Tuomas

  4. Kun ihmettelet negatiivista suhtautumistani Rooman klubiin, myönnän auliisti suhtautuvani siihen epätieteellisesti. Liekö ollut joskus 1960-70 luvun vaihteessa kun klubilaiset pelottelivat maapallon raaka-aineiden loppuvan vuosituhannen vaihteeseen mennessä. Kuitenkin geologina tiesin mitä ekonomistit eivät ymmärtäneet. Ei kaivosyhtiöillä ollut mitään tarvetta tutkia malmi tms varantoja paria vuosikymmentä etukäteen, joten riittävyydestä ei ollut tietoa ja näin kasvun rajat vääristyivät. Oliko näillä ennustuksilla mitään tekemistä pian seuranneen öljykriisin kanssa jääkööt muitten pohdittavaksi, joka tapauksessa siitä oli ikäviä seuraamuksia. Itsekin katsoin viisaaksi vaihtaa omakotitaloni öljylämmityksen varaavaan sähköön.

    Voin hyvin uskoa, että enemmistö klubilaisista ajattelee ihmiskunnan parasta, mikä se lieneekin, mutta kute kaikessa idealismissa taustalla häämöttävät raadollisemmat tavoitteet. Itse suhtaudun esim. luonnonsuojeluun ja kaiken tuhlailun minimointiin parhaan kykyni mukaan, mutta tiedän, että samoja periaatteita käytetään kulisseina aivan erilaisten tavoitteiden ajamisessa.

    Maailman talouteen ja ihmisten väliseen tasapuolisuuteen en pysty vaikuttamaan, mutta sinisilmäisyydessäni kuvittelen voivani lievittää puheillani ja kirjoituksillani edes hieman sitä ahdinkoa minkä perusteeton ilmastonmuutospelottelu ihmisissä synnyttää.

    Onneksi IPCC:n ja vihreän liikkeen nimissä tapahtunut pelottelu on herättänyt monissa tutkijoissa kauhistusta ja pannut heidät uhmaamaan maailmanlaajuiseksi sairaudeksi paisunutta konsensusta. Positiivisena esimerkkinä on auringon aktiivisuuden merkityksen tiedostaminen ilmaston säätelijänä. Samaan kehitykseen kuuluu hiilidioksidin ratkaisevan merkityksen kyseenalaistaminen ja vastaavasti vesihöyryn nostaminen sille kuuluvaan rooliin.

  5. Blogisi käsittelee ilmastonmuutosta, mutta jatkaisin vielä tuosta Rooman klubista, kun sitä blogikirjoituksesikin liippaa. Sen perusteella kun voi saada (mielestäni väärät) perusteet epäillä IPCC:n toimintaa.

    Kirjoitit 70-luvun alun pelottelusta raaka-aineiden loppumisesta vuosituhannen vaihteeseen mennessä. Itse en ole tuota aikaa elänyt, mutta jo tuon viimeisimmän Kasvun rajat -kirjan johdannon luettuani mieleeni nousi kovin ajankohtainen analogia:

    Johdannossa sanotaan, etteivät tekijät ole väittäneet raaka-aineiden loppuvan vuosisadan vaihteessa. Skenaarioiden johtopäätös on ollut se, että rajoihin törmätään joskus 2020-30, ehkä myöhemminkin. MEDIA on ollut se, joka tämän harhaluulon sai aikaan. Kuulostaa varsin tutulta meille IPCC:n AR4:n lukeneille.

    Sitten fossiilisten luonnonvarojen riittävyydestä, erityisesti öljyn. Lyhyellä aikavälillä oleellista ei ole se, paljonko öljyä on vielä jäljellä. Oleellista on se, montako öljybarrelia päivässä pystytään tuottamaan ja jalostamaan. Siirryttäessä ennenpitkää huonommille tuotantoalueille, ei päivittäistä kulutusta enää pystytä kattamaan. Robertsin havainto oli, ettei tästä ehkä ollakaan enää mahdottoman kaukana. Mihinköhän kysynnän ja tarjonnan laki tällöin johtaa? Tämä kuin yhdistetään Robertsin huolestuttavaan havaintoon siitä, että jokaista öljyn hintapiikkiä on seurannut talouden taantuma, on tilannetta todellakin korjattava – ajoissa. Hassu yhteensattuma muuten, että tätä tämän hetken taantumaa edelsi öljyn ennennäkemätön hintapiikki. Olikohan pankkikriisi ainoa laukaisija nykyiselle tilanteelle? Robertsin kirja on siis kirjoitettu joskus 2000-luvun puolivälissä.

    Nykyiset ruoan tuotantomäärät ja länsimainen elintaso eivät ole mahdolliset ilman halpaa öljyä. Öljyriippuvuudesta on siis irroittauduttava ja löydettävä korvaavat energiajärjestelmät ajoissa. Ymmärrän yhä paremmin, miksi biopolttoaineita ajetaan voimakkaasti kiistanalaisista ympäristövaikutuksista huolimatta. Onko järkevää rakentaa maakaasutalous, joka ennenpitkää kohtaa samat rajat? Vai tukeutua hiilivoimaan? Vai tehdä kaikki voitava, jotta riippuvuus fossiilisesta energiantuotannosta heikkenisi edes pitkällä aikavälillä? Korkea länsimainen elintaso ei voi jatkua rajattomasti nykyisellä energiarakenteella.

    Onko Rooman klubi siis ohjaillut päätöksiä väärään suuntaan? Vai onko se pystynyt katsomaan seuraavaa kvartaalia tai seuraavia vaaleja pidemmälle? Onko sillä nyt edes niin väliä, onko ihmisen osuudesta ilmastonmuutoksessa varmuutta?

    -Tuomas Helin

  6. En ole lukenut Rooman klubin Kasvun Rajat kirjaa, mutta vajaat kymmenen vuotta sitten kävin melko pitkällistä kirjeenvaihtoa Rooman klubin jäsenen Pentti Malaskan kanssa näistä aiheista. Hänkin puolusti Rooman Klubia ja kuten edellisessä kommentissani totesin niin en yhtään epäile etteikö klubilaiset periaatteessa ajattele koko ihmiskunnan parasta.

    Vaikka luonnontieteilijä olenkin ja luonnosta nautin olen samalla myös “teknokraatti”, sillä alunperin minusta piti tulla laivanrakennusinsinööri, mutta Polin koulumainen luonne ei oikein istunut, joten siirryin Ylipiston puolelle. Joka tapauksessa seuraan myös hyvin tiivisti teknologista kehitystä ja olen vuosien varrella vakuuttunut, että pulan edessä ihminen aina löytää käyttökelpoisen ratkaisun.

    On itsestään selvää, että väestönmäärän hillitsemättömän kasvun myötä halpa öljy ei palaa. Ei kaasukaan ole mikään pitkänaikavälin ratkaisu, eikä edes kivihiili vaikka sitä on sadoiksi vuosiksi. Olen niin kauan kun muistan aina pitänyt ydinvoimaa ylimenokauden ainoana järkevänä sähköntuotantomuotona kunnes keksitään parempaa.

    Aurinko tuottaa kyllä energiaa taatusti yli ihmiskunnan tarpeen, mutta sen varastoiminen hakee vielä parhaita ratkaisuja. Itselläni on mökillä sekä aurinkopaneelit katolla, että rannalla Windside Oy valmistama tuuligeneraattori (kallis kokeilu itselleni). Tuulienergian laajempi käyttö on sen sijaan toistaiseksi kalleutensa takia epätarkoituksenmukaista.

    Tulevaisuuden energiaa saatetaan tuottaa auringon valosta suoraan enstymaattisesti sokereiksi ja sitä kautta poltoaineeksi tai vettä hajottamalla vedyksi ja sen muokkaaminen. Sähkö varastointi on kehittymässä hyvää vauhtia akkuteknologian oivallusten kautta, enkä usko että nykyiset tehokkaat litiumioniakut edustaisivat “viimeistä” sanaa, jne.

    Mitä tulee Rooman klubin ohjailuun, niin sen merkitys hukkuu politiikan syövereihin, jossa järki on usein täysin hakusessa.

  7. Olen samaa mieltä, että tiukan paikan tullen ihminen keksii keinot selviytyä. Esimerkiksi nousukauden aikana ei synny tarvittavia talouden uusia vetureita kuten Suomessa 90-luvulla Nokia, kun tarvetta ei ole.

    Sama pätee mielestäni energiasektorilla. Tutkimukseen voidaan syytää miljardeja, mutta mitään olleellista uutta ei synny ilman pakottavaa tarvetta, motivaatiota. Entinen pomoni minulle joskus sanoi, että parhaita tuloksia saadaan kun työntekijälle annetaan a) riittävät resurssit ja b) tiukat aikarajat. Oikeat ’työkalut’ saatavilla ja deadline niskassa ainakin itse olen tuottavimmillani.

    Nyt ilmastomuutoksen uhka on tuo ajava motivaattori monille. Nyt meillä on vielä resurssit (vakaa talous, luonnonvarat) käytössä, uhkien realisoituessa voi olla ainoastaan motivaatio käytettävissä. Paino sanalla voi. Idealistina näen kuitenkin ajoissa toimimisen parempana vaihtoehtona.

    Ja kyllähän tuo Rooman klubin ohjailu on muuttanut politiikkaa, ei se mihinkään ole hukkunut. Klubin ohjailun synnyttämiä tuulimyllyjä vastaanhan sinäkin tällä hetkellä kirjoittelet.

    Ymmärrän toisaalta myös turhautumisesi tieteen miehenä siihen, että tätä muutosta ajetaan eteenpäin ilmastomuutosteoriaan liittyvistä puutteista huolimatta. Olen samaa mieltä, että tässä on syntynyt median ja poliitikkojen kautta liioitellulta vaikuttavaa pelottelua. Niin se vain hitaasti tapahtuvassa mielipiteiden muokkauksessa taitaa pitkälti toimia.

    -Tuomas

  8. Ja kömpelö ’tuulimyllyjä vastaan taistelu’ -vertaus oli siis tarkoitettu kielikuvaksi. Tuulivoima on asia erikseen.

  9. Hyvä kuulla myös filosofisia näkökantoja asiaan. Itse voisin vaikka nauraa kaikille salaliittoteorioille, ellen päivittäin lukisi, millä vakavuudella niitä ajetaan yleensä perusteluksi sille, ettei tarvitse tehdä mitään. Olen pohtinut syitä nälle ilmiöille, ja kirjoitan siitä myöhemmin.

    Englannin endellinen pääministeri Tony Blair on mielestäni kiteyttänyt asian hyvin, suunnilleen näin.

    ”Jos olemme oikeassa mutta emme tee mitään, jätämme perinnöksi ilmastokatastrofin. Jos sen sijaan olemme väärässä mutta teemme kaikkemme ilmastonmuutoksen torjumiseksi, jätämme lapsillemme paremman maailman.”

    Olen pitkälti samalla kannalla. Koska en ole tutkija, en ”tiedä”. En myöskään ole ilmastonmuutoksesta ilmiönä sinänsä mitään mieltä, mutta yritän tarjolla olevan tiedon perusteella arvioida mikä on todennäköistä ja mikä ei, ja kuka on oikeassa. Lähtökohtaisesti minulla ei ole mitään syytä pitää tieteen tuloksia täytenä huuhaana, niin kuin joissain piireissä näkyy tapana olevan.

    Jos haitallinen ilmastonmuutos on edes vähän todennäköinen, sen torjumiseksi pitäisi mielestäni tehdä kaikki voitava. Siksi rummutan asian puolesta. Kuka lähtisi matkaan lentokoneella, joka 10 % todennäköisyydellä syöksyy maahan? Nyt IPPC puhuu 90 % todennäköisyydestä. Ilmastonmuutoksen väittäminen hyödylliseksi sotii sekin niin monia teorioita ja näyttöjä vastaan, että väitteet eivät minua vakuuta.

    Olen silti realisti, eikä ajatukset fossiilisten ja ydinvoiman samanaikaisesta alas ajamisesta saa minulta juurikaan kannatusta. Tuulivoima ei suoraan ole kummankaan vaihtoehto, aurinkovoima vielä vähemmän. Se voi sitä tulevaisuudessa olla, mutta ei nyt. Boriksen kuvailema ”pakon edessä toimiminen”, siitä on lähihistoriassa kaksi loistavaa esimerkkiä: Atomipommin tuottanut Manhattan-projekti, sekä ihmisen kuuhun vienyt Apollo-ohjelma. (Ja kyllä Suomen talvisotakin tavallaan.) Olen aivan varma, että jos samalla intensiivisyydellä lähdettäisiin kehittämään vaihtoehtoisia energialähteitä, ne olisivat käytössä huomattavasti aikaisemmin kuin busines-as-usual -tavalla. Obaman elvytysohjelma voi olla oikean suuntainen.

    Fuusio on auttamattomasti liian kaukana, ja kevytvesireaktoritekniikan mahdollisuudet rajalliset. Sulasuolareaktori vaikuttaa minusta äärimmäisen mielenkiintoiselta, kolmesta syystä: Pahimmat kevytvesireaktoreiden onnettomuusskenaariot evät ole siinä mahdollisia, se hyötää toriumia fissiiliksi uraaniksi, ja se kykenee polttamaan nykyisten reaktoreiden jättetteistä kaikki pitkäikäiset isotoopit pois, eli se voisi ratkaista jäteongelmasta leijonanosan. Toimiva prototyyppi on rakennettu jo 50-luvulla.

    Energiakysymys on silti vain osa koko ongelmaa.

    Viimeaikaisiin Aurinko-uutisiin en jaksa uskoa. Hypoteeseja on, mutta ei juuri sen enempää. Ja vaikka olisikin, ei se silti tekisi kasvihuonekaasujen vaikutusta nollaksi. Vesihöyry ei ole pakote, takaisinkytkentä ennemminkin.

  10. Miuta kiinnostaa kokonaisuuden hahmottaminen, ei niinkään yksityiskohtiin syventyminen. Hyvä että muut jaksavat perehtyä yksityiskohtiin, niistä se kokonaisuus kuitenkin rakentuu.

    Auringon vaikutuksesta, kirjoituksestasi siihen liittyen ja osin myös sinusta oheisen linkin takana. Toivottavasti otat osaa keskusteluun.

    http://www.ilmastofoorumi.fi/foorumi/viewtopic.php?f=3&t=388

    -Tuomas Helin

  11. Minä pidän kahta blogia rinnan, toinen poliittispainotteinen (ilmastonmuutos.wordpress.com) ja toinen tiedepainotteinen (ilmasto.wordpress.com).

    Poliittispainotteisessa pyrin esittelemään virkavallan ja järjestöjen näkemyksiä ilmastonmuutoksesta, jotka paljolti heijastavat IPCC:n käsityksiä.

    Siitä lähtien kun IPCC perustettiin 1980-luvun lopulla olen pyrkinyt ymmärtämään niitä tieteellisiä perusteita, joiden varaan pelottavat ilmastoskenaariot on luotu. Valitettavasti pelottelun ylläpitämiseksi tai jonkun muun agendan ajamiseksi totuus harvoin toimii riittävän tehokkaasti. Tällöin joudutaan vääristelemään totuutta ja jos tämä tapahtuu vallassa olevien päätöksellä niin toiminta sivuaa kyllä käsitetä “salaliitto”. Minä en tällaiselle naura.

    Tony Blairin julistus, että “ilmastonmuutos on suurempi uhka kuin terrorismi”, osoittaa miten perusteellisesti hänet on “aivopesty”. On selvä, että haluamme pedata lapsillemme mahdollisimman hyvän tulevaisuuden ja siihen kuuluu ensi sijassa turvallisuus. Sitä ei kuitenkaan aikaansaada pelottelulla eikä uhkailulla. Oikeaan lopputulokseen päästään ehkä parhaiten avoimessa demokraattisessa yhteisössä, jossa jokaisella on äänioikeus.

    Ilmastonmuutoksen mahdollisista syistä ja seurauksista tällaista vapaata mielipiteiden vaihtoa ei sallita, sitä ei suvaita edes virallisissa tiedepiireissä. Hyvänä esimerkkinä olivat hiljan järjestetyt kaksi kansainvälistä ilmastokonferenssia.

    Ensimmäiseen, New Yorkissa olleeseen kaikille avoimeen konferenssiin hakeutui suuri määrä uusinta tiedettä janoavia ja sitä tarjoavia tutkijoita. Kutsusta huolimatta sinne ei saatu esiintymään yhtäkään IPCC:n toiminnassa aktiivisesti osallistuvaa tutkijaa, joka olisi perustellut ilmastopaneelin ihmistä syyllistäviä näkemyksiä tai edes osoittanut todisteita ihmisen osuudesta ilmastonmuutokseen.

    Toisessa, Kööpenhaminassa pidetyssä kokouksessa ei minun tietääkseni esitetty yhtään kriittistä esitelmää tai puheenvuoroa. Kokouksen tarkoituksena olikin varmistaa, että joulukuussa pidettävään Kioton jatkosopimuksen tekoon osallistuvat poliittiset päättäjät “ymmärtäisivät” ilmastonmuutoksen vakavuuden ja osaisivat tehdä “oikeat”päätökset muutoksen torjumiseksi.

    On todella suuruuden hulluutta kuvitella, että ihminen pystyisi toimillaan säätelemään globaalia ilmastoa. Paikallisella tasolla toimiminen voisi sen sijaan tuoda miljoonille ihmiselle helpotusta jokapäiväiseen elämään.

    Viimeaikaiset aurinkouutiset eivät ole tiedemaailmassa mitenkään uusia. Jopa IPCC käsitteli auringon aktiivisuuden vaikutusta maapallon ilmastoon, mutta tiedossa olevat monet epävarmuustekijät olivat syynä, että niitä ei ole huomioitu ilmastomalleissa; KOSKA sopivat fysikaaliset perusteet olivat vielä epäselvät eikä niitä näin ollen voitu vääntää matemaattiseen muotoon ja syöttää supertietokoneiden “aivoihin”.

    Ihmisperäisten kasvihuonekaasujen vaikutusta ilmastoon on suuresti liioiteltu etenkin varhaisemmissa IPCC:n raporteissa. Jopa uusimmassa raportissa vesihöyryä kasvihuonekaasuna vähätellään, mutta koska sen tärkeätä ilmastoroolia ei voida sivuuttaa, sille on solutettu lämpötilaa nostavan positiivisen palautteen rooli. Tämä tosin on ristiriidassa perusfysiikan kanssa, sillä positiivinen palaute johtaisi kiihtyvään lämpenemiseen, mikä luonnon tapahtumissa olisi ennen kuulumatonta. Luonnossa vallitsee pyrkimys tasapainoon.

  12. Tuhelin kirjoitti:
    ”Rooman klubiin ei kuulu heidän sivustonsa mukaan yksikään tuossa luetelluista vaikuttajista. Jos tämä ei ole tarkoitushakuinen valhe, niin mikäköhän tämän eroavaisuuden selittää?”

    Jos on jo muodostanut käsityksensä asioiden laidasta, niin tuontyyppisten sivustojen tarkempi lukeminen voi kieltämättä tuntua turhauttavalta. Kyseinen henkilö/sivusto kuitenkin näyttäisi viittaavan yleisemminkin verkostoon päällekkäisiä ja lomittaisia think tankkeja ja muita organisaatioita tarkoittaen Rooman Klubin jäsenyydellä myös Madridin ja Budabestin klubeja (jäljempänä myös CoR, CoM ja CoB)
    http://green-agenda.com/greenweb.html

    Madridin ja Budabestin klubien lisäksi useilla mailla on oma Rooman Klubin paikallisorganisaationsa, esimerkiksi Javier Solana on Espanjan ja Stephen Schneider USAn paikallisorganisaation jäsen. CoM jäsenlistaa puolestaan voi katsoa täältä:
    http://www.clubmadrid.org/cmadrid/index.php?id=36
    Kaikkia jäsenyyksiä on vaikea kovin pienellä vaivalla selvittää, koska paikallisorganisaatiot eivät välttämättä julkaise jäsenlistojaan verkossa.

    Itse asian merkityksestä voi toki olla montaakin mieltä, mutta joka tapauksessa tuntuisi mukavammalta jos syytöksissä mahdollisesta ”tarkoitushakuisesta valehtelusta” oltaisiin hiukan varovaisempia.

    – Anssi

  13. Noita edellämainittuja jäsenyyssotkuja selvitellessä tuli lukaistua erikseen julkaistu Rooman Klubia koskeva ote sen perustajan Alexander Kingin omaelämäkerrasta vuodelta 2006,jossa pisti silmään erityisesti seuraava kohta:

    http://www.clubofrome.at/archive/the_club_of_rome_king.pdf
    (sivu 22/24)
    ”In democratic countries it would be well-nigh impossible to obtain majority agreement to the painful measures necessary to save the planet unless a majority were to understand the nature of the problems ahead and of the apocalyptic consequences of not facing up to them. The only hope is to begin the construction of a World Solidarity based on the collective will and consciousness of humanity – no easy task to persuade the many societies, ideologies, cultures and religions of our world to work together. This has to be seen as a matter of enlightened self-interest, a form of collective self-interest. It could only happen if people were convinced of the fatal consequences of laissez faire.”

    Tämä toi nimittäin väkisinkin mieleen Julian Huxleyn (UNESCOn ensimmäisen pääjohtajan) aika lailla vastaavanlaisen näkemyksen ”massojen” kyvystä demokraattiseen päätöksentekoon ja näin ollen tarpeesta ”ohjailla” massojen mielipidettä propagandalla:

    http://unesdoc.unesco.org/images/0006/000681/068197eo.pdf
    (pdf sivunumero 60):
    ”Taking the techniques of persuasion and information and true propaganda that we have learnt to apply nationally in war, and deliberately bending them to the international tasks of peace, if necessary utilising them, as Lenin envisaged, to “overcome the resistance of millions” to desirable change. Using drama to reveal reality and art as the method by which, in Sir Stephen Tallent’s words, “truth becomes impressive and a living principle of action,” and aiming to produce that concerted effort which, to quote Grierson once more, needs a background of faith and a sense of destiny. This must be a mass philosophy, a mass creed, and it can never be achieved without the use of the media of mass communication. Unesco, in the press of its detailed work, must never forget this enormous fact.”

  14. Kiitoksia Anssi selvennyksistä. Kun julkaisin ”Poliittisen Agendan” ajatuksena oli tuoda esille uudenlaisen keskustelun, mutta mielenkiintoni ei oikein riitä paneutumaan Rooman klubi ja vastaavien toimintaan. Pelkästään ilmastonmuutokseen liittyvissä aiheissa on yhdelle henkilölle (olkoonkin vapaaeläjä eli eläkeläinen) enemmän kuin tarpeeksi tekemistä.

    Tarkoitukseni on keskittyä ilmastonmuutoksen tieteelliseen puoleen, mutta välillä ”kompastuu” uusiin näkemyksiin, joista on hauska tiedottaa myö muille blogejani seuraaville ”kollegoille”.

  15. Suurkiitos sinulle, Boris, kaikesta siitä mitä olet tehnyt (ja teet koko ajan) saadaksesi järjen ääntä tähän ilmastonmuutoskeskusteluun. On vaikea kuvitella tärkeämpää toimintaa tällä hetkellä, kun AGW-verukkeella tehtävien poliittisten (ja ISOJEN) muutosten määrässä ei tahdo pysyä oikein kukaan perässä. Selkeää, loogista ja kiihkotonta ilmastoon liittyvää materiaalia ei suomen kielellä ole todellakaan liikaa, ja olet tehnyt todella hyvää työtä siinä.

    Haluaisin kuitenkin vielä kommentoida noiden klubien, säätiöiden, trustien, rahastojen, aivoriihien ja muiden ”ei-valtiollisten organisaatioiden” (NGO) merkityksestä. On aivan totta, että ne ovat ”oma maailmansa” verrattuna esimerkiksi suhteessa melko eksaktiin ilmastotieteeseen, ja pienellä ihmisellä on vain tietty määrä aikaa päivässä käytössään. Johonkin on fokus ilman muuta asetettava, muuten ei synny hyvää jälkeä missään.

    Kuitenkin *kaikkien* lienee hyvä pitää *koko ajan* ainakin pienenä ajatuksena takaraivossaan, että mittavien taloudellisten resurssien kanavoinnilla voidaan ohjailla käytännössä mitä tahansa – mukaanlukien perusluonteeltaan ”neutraalia” tiedettä (niin itsestäänselvältä kuin se tuntuukin, se jotenkin tuntuu toisinaan monilta aina välillä unohtuvan) – ja ilmastotieteen rahoituskytkennöistähän on blogissasi tainnutkin olla puhetta. Lisäksi ihmisillä vaikuttaa useinkin olevan sellainen erittäin epälooginen käsitys, että yrityksillä on aina oma lehmä ojassa, mutta esimerkiksi aivoriihet ja jättirahoituksia tarjoilevat rahastot ja säätiöt olisivat sitten pääsääntöisesti eturistiriidoista vapaita, kun ne vaan sanovat vaikkapa webbisivuillaan olevansa ”independent” ja/tai ”non-profit” ja/tai ”non-partisan”.

    Eksaktiin tieteeseen tottuneelle ja sitä rakastavalle luonteelle voivat erilaiset epämääräiset NGO-kytkennät tuntua todellakin varsin kaukaa haetuilta ja vähintään epärelevanteilta. Annan yhden esimerkin – vaikkpa mitä ihmeen tekemistä jollain RIIAlla (Royal Institute of International Affairs, tai vaatimattomammin vain ”Chatham House”) olisi Rooman Klubin kanssa? – Siis muuta ”kuin” vaikka esimerkiksi Diego Hidalgon istuminen sekä CoR:n, CoM:in, FRIDE:n ja ECFR:n hallituksissa, CFR:n jäsenen George Sorosin (”independent” säätiönsä kautta) rahoitus näille kaikille, ja edellisten kytkennät CFR:aan yli kymmenen aivoriihen/rahaston/säätiön kautta, ja lähes identtinen sävel useimpien ”tutkittavien” asioiden suhteen (RIIAn ja CFR.n yhteydestä tarkemmin alempana). Ehkä kaikki tämä todellakin on ”vain” sattumaa, kukapa tietää, kun kyse ei ole helposti mitattavista asioista.

    Laitan kuitenkin tähän loppuun pari valikoitua lainausta edesmenneen Georgetownin historian professorin Carroll Quigleyn kahdesta kirjasta – paitsi lisäkommenttina noista puheena olleista organisaatioiden ”jäsenyyslistojen” merkityksestä vahvasti ristiinverkostoituneessa toimintaympäristössä, toivon mukaan ne myös herättävät ajatuksia nykyisten vastaavien organisaatioiden (toki RIIA ja etenkin CFR ovat enemmän kuin voimissaan tänä päivänäkin) toimintatavoista ja kyseisten toimintatapojen eettisyydestä.

    Kirjat ovat (1) ”Tragedy and Hope – A History Of The World In Our Time” (1966, ISBN #0-945001-10-X) ja (2) ”The Anglo-American Establishment – from Rhodes to Cliveden” (1949, ISBN 0-954001-01-0).

    (1 / s. 950-951)
    ”There does exist, and has existed for a generation, an international Anglophile network which operates, to some extent, in the way the radical Right believes the Communists act. In fact, this network, which we may identify as the Round Table Groups, has no aversion to cooperating with the Communists, or any other groups, and frequently does so. I know of the operations of this network because I have studied it for twenty years and was permitted for two years, in the early 1960’s, to examine its papers and secret records.

    The Round Table Groups were semi-secret discussion and lobbying groups organized by Lionel Curtis, Philip H. Kerr (Lord Lothian) and (Sir) William S. Marris in 1908-1911. …the money for the organizational work came originally from the Rhodes Trust. By 1915 the Round Table groups existed in seven countries.. … The attitudes of the various groups were coordinated by frequent visits and discussions and by a well informed and totally anonymous quarterly magazine..

    At the end of the war of 1914, it became clear that the organization of this system had to be greatly extended. Once again this task was entrusted to Lionel Curtis who established, in England and each dominion, a front organization to the existing local Round Table Group. This front organization, called the Royal Institute of International Affairs, had as its nucleus in each area the existing submerged Round Table Group. In New York it was known as the Council on Foreign Relations, and was a front for J. P. Morgan and Company in association with the very small American Round Table Group.”

    (2 / s. 4-5)
    ”This organization has been able to conceal this existence quite successfully, and many of its influential members, satisfied to possess the reality rather than the appearance of power, are unknown even to close students of British history. This is the more surprising when we learn that one of the chief methods by which this Group works has been through propaganda.

    … [pitkä lista maailmanhistorian tapahtumia viime vuosisadan alkupuolelta]..

    It would be expected that a Group which could number among its achievements such accomplishments as these would be familiar subject for discussion among students of history and public affairs. In this case, the expectation is not realized, partly because of the deliberate policy of secrecy which this Group has adopted, partly because the Group itself is not closely integrated but rather appears as a series of overlapping circles or rings partly concealed by being hidden behind formally organized groups of no obvious political significance.
    This Group, held together, as it is, by the tenuous links of friendship, personal association, and common ideals is so indefinite in its outlines (especially in recent years) that it is not always possible to say who is a member and who is not. Indeed, there is no sharp line of demarkation between those who are members and those who are not, since ”membership” is possessed in varying degrees, and the degree changes at different times. ”

  16. Voisikohan tuota sekamelskaa verrata isoon lankakerään, joka on koottu lukuisista lyhyemmistä langanpätkistä, joilla kaikilla on oma ”värinsä”, mutta kuitenkin kuuluvat samaan kerään. Kun jostain langan päästä ottaa kiinni ei voi tietää miten pitkä lanka on ja mitä sen päästä löytyy…. solmuja…

    Olen jossain määrin tietoinen salaseurojen olemassa olosta, mutta se mikä on kunkin seuran tavoite ja työtavat onkin sitten hämärän peitossa. eikä siitä ota selvää ”pirukaan”.

    Tämä on juuri se syy miksi pyrin pidättäytymään tieteeseen, jossa toivottavasti vain toistettavuus ja faktat puhuvat.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: