Kirjoittanut Boris Winterhalter | tammikuu 6, 2010

Voiko tiede perustua malleihin

Ari Laaksonen Ilmaieteen laitokselta kirjoitti Helsingin Sanomien mielipidesivuilla 28.12.2009 otsikolla ”Ilmastotutkimus perustuu malleihin ja mitattuihin havaintoihin. Alaotsikkona: ”Kaikki malleilla tehdyt laskelmat osoittavat, että lämpötilat jatkavat nousuaan koko tämän vuosisadan”.

Lähetin 31.12 toimitukseen seuraavanlaisen kommentin, mutta kuten odottaa saattoi, niin ei sitä aiankaan tähän päivään mennessä ole julkaistu:

**********************

Ari Laaksosen mukaan (HS 28.12.09) ilmastotutkimuksen tavoitteena on ymmärtää maapallon ilmastojärjestelmän toiminta ilmastomallien ja havainnoista saatavan tiedon perusteella. Ilmastomalleista on todella hyötyä kun pyritään ymmärtämään maapallon ilmastoon vaikuttavien lukemattomien tekijöiden merkitystä ja niiden keskinäisiä vuorovaikutuksia.

Sen sijaan ilmaston tulevaa kehitystä pitkälle tulevaisuuteen ei mallien perusteella voida ennustaa. Tämä siksi, että mallien edellyttämä lähtöaineisto on edelleen puutteellinen ja osin jopa tarkoitushakuisesti vääristeltyä, kuten Englannista Climategate-nimen saanut tietovuoto on osoittanut.

Puutteet koskevat myös mallien perustana olevia matemaattisia yhtälöitä. Jopa IPCC myöntää uusimmassa 2007 ilmestyneessä ilmastoa koskevassa arviointiraportissaan, että maapallon lämpötaseeseen ratkaisevasti vaikuttavan pilvisyyden matemaattinen hallinta tuottaa edelleen ylitsepääsemättömiä vaikeuksia.

Laaksonen väittää, että maapallon 1800-luvulta nykypäivään tapahtunut 0,8 asteen keskilämpötilan nousua ei voida selittää muuten kuin ottamalla huomioon ilmakehän kasvihuonekaasujen pitoisuuden tähänastinen lisääntyminen. Hän toteaa tämän koskevan etenkin viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana tapahtunutta lämpötilan nopeata nousua. Tässä hän jättää mainitsematta, että maapallon keskilämpötila on mediassa hehkutellun jatkuvan nousun asemesta hiipunut koko 2000-luvulla. Tämän myönsi jopa IPCC:n puheenjohtaja Rajendra Pachauri vuosi sitten YLEn aamu-TV:ssä.

On huomattava, että monet aurinkotutkijat olettavat, että viimeisimmän auringon pilkkujakson jälkeinen hiljaiselo enteilee magneettisen aktiivisuuden vähenevän useiksi vuosikymmeniksi. Mikäli näin käy on hyvin todennäköistä, että ilmasto lämpenemisen asemesta muuttuu useiksi vuosikymmeniksi, muistuttaen pienen jääkauden (1400-1800 luvulla) aikaista tilaa.

Kuten Ari Laaksonen toteaa aivan oikein kirjoituksensa lopussa: “Tiede menee koko ajan eteenpäin ja uudet tutkimustulokset syrjäyttävät entiset”.

*******************

Tuohon Laaksosen väitteeseen, että maapallon lämpötilat jatkavat nousuaan, on vaikea uskoa kun katsoo mitä NASAn satelliitit kertovat viimeaikaisesta lämpötilakehityksestä. Se kun näyttää ”seuraavan” auringon aktiivisuutta paremmin kuin ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta.

Kuvassa havaitaan alkuajan vähäistä lämpenemistrendiä, joka vuoden 1998 suuren el Niño tapahtuman jälkeen näyttää hiipuvan sen sijaan, että näyttäisi edelleen mallien edellyttämää kiihtyvää lämpenemistä.

Maapallon lämpötila 1979 - 2009 loppuun
Click suurentaa kuvan.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: